Innsbruck

Lähtöpäivä aukesi kauheaan sinkkiin, joten loppujen puuterien pöllytykset sai unohtaa. Otettiin käyttöön jokerikortti ja lähdettiin palloilemaan Insruckiin. Junalla kaupunkiin pääsi noin tunnissa ja kahdessa tunnissa kylä oli aika pitkälti nähty. Vaikutelma kärsi ehkä vähän matalalla leijuneista pilvistä, jotka peittivät kaupunkia ympäröineen vuoret. Yksi kävelykatu jäi mieleen ihan hienona, mutta sen tarkoitus taisi olla lähinnä jodlaavien murmelien kauppaaminen turisteille.

Safkana pizzaa Innsbruckin räkäsimmässä raflassa.

10. päivä. Taas dumppaa.

Lunta on tullut taas koko päivän. Käytiin Mayrhofenissa vähän kokeilemassa laskemista, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Itse kävin tuikkaamassa Itävallan jyrkimmän rinteen – Harakirin – hirveässä sinkissä kumpuja väistellen. Kerran meinasin vetää vauhdilla ulos rinteestä näkyvyyden ollessa suunnilleen samaa luokkaa suksien kääntösäteen kanssa. Turha edes yrittää, seuraavalla laskulla suoraan ravinteliin muiden kanssa safkaamaan ja siitä seuraavalla nousulla Mayrhofenin keskustaan shoppaamaan. Päivän suurin kysymys taitaa tällä hetkellä olla huominen sää.

Päivän safkana on tänään juustofondue Mayrhofenin keskustassa. Eeppinen.

8. päivä. Ylläridumppi.

Sääennuste petti jälleen kerran, mutta vaihteeksi hyvään suuntaan. Koko päivän on dumpannut taisaisesti lunta, joten päivä koostui pehmeistä metsäpätkistä ja puuterisista rinteistä. Näkyvyys tipahteli välillä aikalailla nollaan, kun pilvet puski pahasti rinteeseen kiinni, mutta väliin mahtui myös riittävästi valoa ok laskuihin. Ylempänä lumi ei edes ollut märkää, joten kamat pysyi jokseenkin kuivina. Huomenna pitäisi olla luvassa eeppistä aurinkoputskua, joten luvassa aikainen herätys.

Lopulta päivän antoisin setti oli ehkä hyvä lumivyörytreeni, jota vedettiin kohtuullisen vaikeassa solassa asiaan kuuluen. Muutaman kerran, kun kahlaa hakemaan piilotettua reppua kivisestä solasta vyötärön syvyisessä lumessa tajuaa, että ehkä kannattaa treenata etukäteen ennen kuin jotain sattuu. Samaten luo kivasti ryhmähenkeä, kun kaikki porukasta ottaa treenin tosissaa ja näyttää, että ehkä sen kaverinkin voisi kaivaa sieltä vyörystä pois ilman turhaa arpomista. Toistaiseksi tällä reissulla on saatu vasta yksi kaveri vyöryyn – onneksi jäi pinnalle.

Safkana omaa tuotantoa olevat jauhelihapihvit röstiperunoilla ja 3 pulloa enimmäkseen espanjalaista punkkua.

6. päivä. Hiilikeuhkona auringossa.

Päivän aloitus oli tänään aika mielenkiintoinen, koska ikkunasta katsottaessa ei meinannut aluksi nähdä edes naapuritaloa. Osa porukasta oli jo valmis heittämään hohtimet kaivoon sään suhteen, mutta lujassa uskossa sääennusteeseen huomasimme, että sumua oli noin 50m metrin korkeudelle laaksossa ja aurinkoiset huiput jopa näkyivät sen välistä. Viivana siis kamat niskaan ja ysin bussilla Zellin kabiinilla kohti huippua. Lasku oli tänään offipainotteista käsittäen lähinnä yhden eeppisen setin. Naapurin tyyppien ja topokartan avustuksella loysimme melko maukkaan pätkän, jossa laskettiin joen kaivertamaa bowlia reippaasti yli kahdesta tonnista kylän korkeudelle alle tonniin. Alkuun reitillä oli hyvää puuteria, keskivaiheilla tiheähköä metsää ja lopun kruunasi noin parin kilometrin hiihtelyosuus jollain vuoristopolulla. Kaiken kaikkiaan upea parin tunnin setti auringossa, tosin tämän jälkeen keuhkoni sanoivat itsensä siinä määrin irti, että laskut jäivät iltapäivästä muutamaan offiin.

Huono happi johtui eilisillan pienestä vierailusta viereisen Mayrhofenin kylään. Käytiin tsekkaamassa porukalla paikan iltaelämä ja päädyttiin Rockstar-energiajuoman beach-partyihin.  Pienehkö baari oli ammuttu aivan täyteen röökaavaa porukkaa ilman ilmanvaihtoa ja lattialle ajettu 10cm kerros hiekkaa. En uskalla ajatella miltä keuhkot näyttää tällä hetkellä, mutta happitasot ei korkealla enää millään pysyneet järkevillä tasoilla. Toivotaan, että illan kuositus astmalääkkeillä ja buranalla ajaa asia. Lisäksi illalla on luvassa perinteinen juustofondue, jonka döfis avannee pahemmatkin tukokset.

4. päivä. Sinkkiä

Päivä aukesi eilisten odotusten mukaisesti ja koko laakso oli aivan sinkissä. Sään tuoman flegauksen ja ehkä eilisillan eeppisten bileiden takia päästiin mäkeen vasta yhden kieppeillä. Lasku ei ollut kummoista heikon näkyvyyden takia, joten muutaman tiukan rinnesetin jälkeen ei haitannut juuri vetäytyä afteriin. Positiivista oli, että lunta tuli ajoittain reilustikin, joten korkemmalla voisi olla vähän putskua saavutettavissa. Huomenna olisi tarkoitus lähteä jahtaamaan pehmeää lunta Hintertuxin jäätikölle. Saa nähdä löytyykö railoja tai pyydaa.

Päivän safkana kotoisat lihapullat ja muushi pippurikastikkeella. Viininä jotain 3egen gran reservaa.

21. päivä – Lapin loppufiilarit

Tänään oli tällä erää vika päivä Ylläksellä ja keli huolehti siitä, että mitään polttavaa kaipuuta mäkiin ei jäänyt. Laskin vaihteeksi suurpuikkareilla rinteet läpi, mikä sinänsä oli ihan hauskaa. Tunturissa oli kuitenkin erikoinen inversio, jonka ansiosta huipun ja tontin puolessa välissä oli erittäin kylmä ja kostea sumukerros. Muutaman sadan metrin matkalla laseihin muodostui uhut jääkerros ja kamat vetivät aivan kuuraan. Inversio voimistui iltaa kohti ja lopetin siinä vaiheessa, kun kaikki mäet oli laskettu ja naamasta tunto kadonnut.

Noin yleisesti viikosta Ylläksellä jäi ihan hyvä vaikutelma. Lapin mäet on ajan myötä muuttuneet jostain suurimmasta ikinä varsin lyhyiksi vedoiksi, joissa saa tehdä tosissaan töitä jos aikoo saada jalat vähän hapoille. Offarit ei myöskään ole aivan vertailukelpoisia ulkomaiden puutereille, mutta mukavaa laskua löytyy ja pehmeääkin lunta makuun pääsemiseksi. Lapissa ei ehkä kuitenkaan ole pointtinä ne suurimmat laskut ja adrenaalihuumat vaan ne loputtomat erämaamaisemat laskevan auringon valossa ja lepohetket tykkylunta täynnä olevien kuusien katveessa. Tänne kannattaa tulla ottamaan rennosti kavereiden kanssa ja nauttimaan Lapin taiasta – ehkä mieluummin vähän myöhemmin keväällä ettei ole näin törkeän kylmä.

17. päivä – Metsälaskua

Tänään keli jatkui jokseenkin entisellään – tuuli oli puurajan yläpuolella 15m/s paikkeilla ja lunta dumppasi kiitettävästi. Keli oli kuitenkin lähes täydellinen metsälaskuun johon löytyi sopiva pätkä Ylläs-Järven alueen länsipäästä. Hissin välittömästä läheisyydestä pätkät oli hiihtolomailevien naperoiden toimesta koluttu puhki, mutta pieneen loppuhiihtelyyn alistumalla löysi vielä loputtomasti koskematonta metsäputskua. Jyrkkyyttä olisi voinut olla ehkä vähän enemmänkin, mutta rinteestä alkuvauhdit pommittamalla sai sukset kellumaan heti kärkeen ja pääsi valitsemaan parhaat linjat. Juuri muuta ei tullutkaan päivän aikana vedettyä, koska näkyvyys ei ollut edes yhtä hissitolpan väliä sinkin ja tuiskun seasta.

Vaihtelun vuoksi tuli lisäksi testattua Headin Mojot paikallisesta testipisteestä. Yllättävän hauskoilta bäkkärisuksilta vaikuttivat, joilla pärjää varmasti parkissakin. Vaikka rinteessä sukset vaikuttivatkin suurinpiirtein vakailta kovassakin vauhdissa oli käyttäytyminen kuitenkin sen verran rauhatonta, etten ehkä kaikkein suurimpia linjoja näillä vetäisi. Esimerkiksi tämänpäiväiseen metsään löysät mojot olivat joka tapauksessa omiaan vaikka ~170cm versioita en parhaalla mahdollisella tavalla kellumaan saanutkaan.

(c) Kuvan ottanut Teemu Peltonen

16. päivä – Hirvee sinkki, 2 hissii auki

Eilinen hyvien laskujen povaaminen vaihtui tänään aamulla skidiin pettymykseen, koska mestoilla oli aivan karsea sinkki. Klassisesti – lähinnä kovan tuulen takia – oli auki ainoastaan pari sompaa, joten laskut jäi tältä päivältä aika vähiin. Muutamaa rinnettä kokeilin ensin ihan lämmittelymielessä, mutta ne olivat liian loivia mihinkään oikeaan laskuun. Sama meno jatkui metsässä, jossa lähinnä tuli cruisailtua suorilla hissin ala-asemalle. Parin tunnin jälkeen peli oli sen verran selvä, että siirryin kämpille tekemään keliä. Ilmeisesti Iso-Ylläksen puolella pääsi hisseillä tänään edes vähän korkeammalle, joten täytyy suunnata sinne jos sama keli jatkuu.

Jotain hyvää on sentään, että tänään ehti vastaavasti katsella ympäröivää kylää vähän enemmän. Näin ensimmäistä kertaa Ylläksellä käyvänä oli jokseenkin yllättävää se kuinka vähän kaupallistunut tämä mesta on esimerkiksi Leviin tai Rukaan verrattuna. Selkeää “liikekeskusta” ei ole oikeastaan ollenkaan vaan enemmänkin hajanaisia taloja, joissa myydään jotain ehkä. Samaten paikallinen skibus toiminta on jokseenkin jälkeenjäänyttä, koska yksityisen pyörittäjäfirman ansiosta hissilipulla ei saa edes alennusta ilmaisesta matkustamisesta puhumattakaan. Vajaan 10km matka tunturin toiselle puolelle taitaa maksaa 5e, että saavat mun pulesta suhailla ihan rauhassa. Toisaalta vähemmän kaupallisuutta tarkoittaa vähemmän sloboja +++.