21. päivä – Lapin loppufiilarit

Tänään oli tällä erää vika päivä Ylläksellä ja keli huolehti siitä, että mitään polttavaa kaipuuta mäkiin ei jäänyt. Laskin vaihteeksi suurpuikkareilla rinteet läpi, mikä sinänsä oli ihan hauskaa. Tunturissa oli kuitenkin erikoinen inversio, jonka ansiosta huipun ja tontin puolessa välissä oli erittäin kylmä ja kostea sumukerros. Muutaman sadan metrin matkalla laseihin muodostui uhut jääkerros ja kamat vetivät aivan kuuraan. Inversio voimistui iltaa kohti ja lopetin siinä vaiheessa, kun kaikki mäet oli laskettu ja naamasta tunto kadonnut.

Noin yleisesti viikosta Ylläksellä jäi ihan hyvä vaikutelma. Lapin mäet on ajan myötä muuttuneet jostain suurimmasta ikinä varsin lyhyiksi vedoiksi, joissa saa tehdä tosissaan töitä jos aikoo saada jalat vähän hapoille. Offarit ei myöskään ole aivan vertailukelpoisia ulkomaiden puutereille, mutta mukavaa laskua löytyy ja pehmeääkin lunta makuun pääsemiseksi. Lapissa ei ehkä kuitenkaan ole pointtinä ne suurimmat laskut ja adrenaalihuumat vaan ne loputtomat erämaamaisemat laskevan auringon valossa ja lepohetket tykkylunta täynnä olevien kuusien katveessa. Tänne kannattaa tulla ottamaan rennosti kavereiden kanssa ja nauttimaan Lapin taiasta – ehkä mieluummin vähän myöhemmin keväällä ettei ole näin törkeän kylmä.

17. päivä – Metsälaskua

Tänään keli jatkui jokseenkin entisellään – tuuli oli puurajan yläpuolella 15m/s paikkeilla ja lunta dumppasi kiitettävästi. Keli oli kuitenkin lähes täydellinen metsälaskuun johon löytyi sopiva pätkä Ylläs-Järven alueen länsipäästä. Hissin välittömästä läheisyydestä pätkät oli hiihtolomailevien naperoiden toimesta koluttu puhki, mutta pieneen loppuhiihtelyyn alistumalla löysi vielä loputtomasti koskematonta metsäputskua. Jyrkkyyttä olisi voinut olla ehkä vähän enemmänkin, mutta rinteestä alkuvauhdit pommittamalla sai sukset kellumaan heti kärkeen ja pääsi valitsemaan parhaat linjat. Juuri muuta ei tullutkaan päivän aikana vedettyä, koska näkyvyys ei ollut edes yhtä hissitolpan väliä sinkin ja tuiskun seasta.

Vaihtelun vuoksi tuli lisäksi testattua Headin Mojot paikallisesta testipisteestä. Yllättävän hauskoilta bäkkärisuksilta vaikuttivat, joilla pärjää varmasti parkissakin. Vaikka rinteessä sukset vaikuttivatkin suurinpiirtein vakailta kovassakin vauhdissa oli käyttäytyminen kuitenkin sen verran rauhatonta, etten ehkä kaikkein suurimpia linjoja näillä vetäisi. Esimerkiksi tämänpäiväiseen metsään löysät mojot olivat joka tapauksessa omiaan vaikka ~170cm versioita en parhaalla mahdollisella tavalla kellumaan saanutkaan.

(c) Kuvan ottanut Teemu Peltonen

16. päivä – Hirvee sinkki, 2 hissii auki

Eilinen hyvien laskujen povaaminen vaihtui tänään aamulla skidiin pettymykseen, koska mestoilla oli aivan karsea sinkki. Klassisesti – lähinnä kovan tuulen takia – oli auki ainoastaan pari sompaa, joten laskut jäi tältä päivältä aika vähiin. Muutamaa rinnettä kokeilin ensin ihan lämmittelymielessä, mutta ne olivat liian loivia mihinkään oikeaan laskuun. Sama meno jatkui metsässä, jossa lähinnä tuli cruisailtua suorilla hissin ala-asemalle. Parin tunnin jälkeen peli oli sen verran selvä, että siirryin kämpille tekemään keliä. Ilmeisesti Iso-Ylläksen puolella pääsi hisseillä tänään edes vähän korkeammalle, joten täytyy suunnata sinne jos sama keli jatkuu.

Jotain hyvää on sentään, että tänään ehti vastaavasti katsella ympäröivää kylää vähän enemmän. Näin ensimmäistä kertaa Ylläksellä käyvänä oli jokseenkin yllättävää se kuinka vähän kaupallistunut tämä mesta on esimerkiksi Leviin tai Rukaan verrattuna. Selkeää “liikekeskusta” ei ole oikeastaan ollenkaan vaan enemmänkin hajanaisia taloja, joissa myydään jotain ehkä. Samaten paikallinen skibus toiminta on jokseenkin jälkeenjäänyttä, koska yksityisen pyörittäjäfirman ansiosta hissilipulla ei saa edes alennusta ilmaisesta matkustamisesta puhumattakaan. Vajaan 10km matka tunturin toiselle puolelle taitaa maksaa 5e, että saavat mun pulesta suhailla ihan rauhassa. Toisaalta vähemmän kaupallisuutta tarkoittaa vähemmän sloboja +++.