11. päivä. Vyöryy.

Legendaarinen Skipolin mäihä säiden kanssa astui taas kuvioihin. Vastoin kaikkia ennustuksia dumppaaminen loppui aamulla ja taivas repesi täysin siniseksi. Tiedossa oli siis täydellistä aurinkoputskua reissun viimeisen oikean laskupäivän kunniaksi. Tällä kertaa valkattiin Köningsleittenin keskuksen tuulen yläpuolella olleen seinän vyöryvaaran takia, mikä osoittautui myöhemmin hyväksi järkeilyksi. Seinällä sai laskea putskua vapaasti niin paljon kuin vain jaksoi, koska kukaan muu ei uskaltanut lähteä korkkaamaan koskemattomia osuuksia. Seinältä poistuminen ilmeisesti näytti liian hankalalta, koska matkalla piti ylittää pari alppipuroa, joiden yli johtavat väylät olivat sopivasti meillä tiedossa jo edellisiltä päiviltä. Kerran avatun reitin kimppuun ehti jokaisen hissinousun aikana tosin hyökätä parikymmentä randomia, mutta uutta linjaa riitti onneksi avattavaksi koko päiväksi.

Noin yleisesti päivä oli melko hankala vyöryjen kannalta, koska lumi oli tuiskannut voimakkaan tuulen saattelemana enimmäkseen jäisille pohjille. Tuulen alapuoliset seinämät olivat keränneet kiitettävät kerrokset pulveria ja tuntuivat tulevan alas vähän turhankin helposti. Tuloksena muille reissulla olleille yhteensä 3 vyöryyn jääntiä päivältä, joista 2 jäi pinnalle ja yksi sai uitua pois alkuvaiheessa. Etenkin viimeinen tapaus oli varsin kuumottava 100m leveyinen seinämän tippminen bowlissa, jossa oli itse laskenut pariinkin kertaan reissun aikana. Hyvin huomasi, että parin viikon puuterin odottaminen oli kasvattanut nälkää joillakin ehkä vähän liikaakin. Iltapäivästä oli vielä perinteinen rinnepicnic, jossa nähtiin muutamat hienot backflipit ja yksi överipitkää leiskausta seurannut aivotärähdys.

Päivällisenä Villen kanasalaatti.

8. päivä. Ylläridumppi.

Sääennuste petti jälleen kerran, mutta vaihteeksi hyvään suuntaan. Koko päivän on dumpannut taisaisesti lunta, joten päivä koostui pehmeistä metsäpätkistä ja puuterisista rinteistä. Näkyvyys tipahteli välillä aikalailla nollaan, kun pilvet puski pahasti rinteeseen kiinni, mutta väliin mahtui myös riittävästi valoa ok laskuihin. Ylempänä lumi ei edes ollut märkää, joten kamat pysyi jokseenkin kuivina. Huomenna pitäisi olla luvassa eeppistä aurinkoputskua, joten luvassa aikainen herätys.

Lopulta päivän antoisin setti oli ehkä hyvä lumivyörytreeni, jota vedettiin kohtuullisen vaikeassa solassa asiaan kuuluen. Muutaman kerran, kun kahlaa hakemaan piilotettua reppua kivisestä solasta vyötärön syvyisessä lumessa tajuaa, että ehkä kannattaa treenata etukäteen ennen kuin jotain sattuu. Samaten luo kivasti ryhmähenkeä, kun kaikki porukasta ottaa treenin tosissaa ja näyttää, että ehkä sen kaverinkin voisi kaivaa sieltä vyörystä pois ilman turhaa arpomista. Toistaiseksi tällä reissulla on saatu vasta yksi kaveri vyöryyn – onneksi jäi pinnalle.

Safkana omaa tuotantoa olevat jauhelihapihvit röstiperunoilla ja 3 pulloa enimmäkseen espanjalaista punkkua.

Eeppinen kuositus.

Eilisen sepustuksen mukaisesti tänään oli keuhkot sen verran huonossa hapessa, että katsoin parhaaksi käyttää päivän aivan perinpohjaiseen terveyden kuosittamiseen. Saatiin koottua pieni porukka, jolla lähdettiin katsastamaan täkäläistä elämyskylpylää Mayrhofeniin. Ei varmaan yllätä ketään, että homma ei aivan täysin pysynyt lapasessa. Ensin hullun neuvottelun jälkeen saatiin paikallinen turistialennus yhdistettyyn sauna- ja uintilippuun ja päästiin kylpemään. Saunaosastolta löytyi klassisia Itävaltalaisia Finnische-saunoja kaksin kappalein ja – poiketen viime vuodesta – päätettiin olla tällä kertaa olla heittämättä heti löylyä ja ottamatta porttaria koko kylpylään. Nojoo, saunaan vaan ja ollaan niin kuin muutkin. Hetken saunan diskovaloja ihmeteltyämme paikka pakkasi täyteen ja tulijat jättivät oven auki. Edelleen tätä hetken naureskeltuamme kyselimme kohteliaasti saksaksi, että voisiko oven laittaa kiinni kuten yleensä saunassa kuulemma on tapana. Tähän kuitenkin vastattiin kieltävästi ja ilmeisesti ovi oli juuri meitä varten auki, koska olimme puskeneet johonkin paikallisen naisten/perhe saunaseuran sessioihin… Pienestä takaiskusta palauduttuamme löysimme vielä toisenkin suomalaisen saunan, jossa sai olla rauhassa.

Seuraavaksi oli vuorossa allasosaston katsaus. Periaatteessa kylpylä osoittautui aivan tavalliseksi lämpimine altaineen ja hierovine suihkuineen. Pienenä lisänä kylpylässä oli myös parit hullut vesiliukumäet, mistä saatiinne lihakset kipeäksi, jotka oli ehjinä laskemisen jäljiltä. Omalta kohdalta ehkä tärkein löytö kylpylästä oli kuitenkin turkkilainen höyrysauna, joka aukaisi keuhkorakkulat kunnolla. Kylpylän jälkeen oli vihdoinkin sellainen meininki, että ehkä voin joskus saadakin happitasot normaaleiksi. Pienenä bonarina löydettiin vielä Turrelle uusi lauta katkenneen tilalle hyvällä alennuksella.
Päivän safkana Turren ja Ekin (Tuhéro) Hawajinleikkeet mozzarelasalaatilla.

6. päivä. Hiilikeuhkona auringossa.

Päivän aloitus oli tänään aika mielenkiintoinen, koska ikkunasta katsottaessa ei meinannut aluksi nähdä edes naapuritaloa. Osa porukasta oli jo valmis heittämään hohtimet kaivoon sään suhteen, mutta lujassa uskossa sääennusteeseen huomasimme, että sumua oli noin 50m metrin korkeudelle laaksossa ja aurinkoiset huiput jopa näkyivät sen välistä. Viivana siis kamat niskaan ja ysin bussilla Zellin kabiinilla kohti huippua. Lasku oli tänään offipainotteista käsittäen lähinnä yhden eeppisen setin. Naapurin tyyppien ja topokartan avustuksella loysimme melko maukkaan pätkän, jossa laskettiin joen kaivertamaa bowlia reippaasti yli kahdesta tonnista kylän korkeudelle alle tonniin. Alkuun reitillä oli hyvää puuteria, keskivaiheilla tiheähköä metsää ja lopun kruunasi noin parin kilometrin hiihtelyosuus jollain vuoristopolulla. Kaiken kaikkiaan upea parin tunnin setti auringossa, tosin tämän jälkeen keuhkoni sanoivat itsensä siinä määrin irti, että laskut jäivät iltapäivästä muutamaan offiin.

Huono happi johtui eilisillan pienestä vierailusta viereisen Mayrhofenin kylään. Käytiin tsekkaamassa porukalla paikan iltaelämä ja päädyttiin Rockstar-energiajuoman beach-partyihin.  Pienehkö baari oli ammuttu aivan täyteen röökaavaa porukkaa ilman ilmanvaihtoa ja lattialle ajettu 10cm kerros hiekkaa. En uskalla ajatella miltä keuhkot näyttää tällä hetkellä, mutta happitasot ei korkealla enää millään pysyneet järkevillä tasoilla. Toivotaan, että illan kuositus astmalääkkeillä ja buranalla ajaa asia. Lisäksi illalla on luvassa perinteinen juustofondue, jonka döfis avannee pahemmatkin tukokset.

3. päivä. Iso SOl!

Tänään lähti homma rullaamaan ihan kivasti. Aamusta asti koko päivän aurinko paistoi puhtaalta taivaalta, joten pandakehitys oli päivän teema. Lähdettiin aamukasilta junalla kohti Mayrhofia tsekkailemaan sikäläisiä mestoja. Mayrhof on ehdottomasti laakson keskuksista se, missä on eniten turistimeininkiä. Rinteet on myöskin aika jees, joten niitä oli hyvä paukuttaa aamupäivä lämmittelyksi. Lounasaurinkoterassin jälkeen lähdettiin jopa vetämään reissun eka haikki.

Aluksi aika iisiltä vaikuttanut haikki muuttui enemmänkin vuorikiipeilyksi, mutta lopulta tunnin puskemisen jälkeen päästiin ihan mielyttävän oloisen rännin päälle. Lumi oli yllättävän hyvää vaikka edellisistä sateista on varmaan ainakin viikko. Aika paljon tietty työtä yhden hyvän laskun takia, mutta ehkä kuitenkin sen arvoista.

Kylässä oli päivän jälkeen ihan ok afterimeininki. Kaikki tutut biisit tuli Wir wollen ein eisbär sehenistä lähtien ja DJ jostain syystä hehkutti suomalaisia vieraita koko ajan. Ehkä paras läppä oli kuitenki nahkahenkseleissään ilmestynyt itävältalainen tyyppi joka tarjosi meidän porukalle paikallista pontikkaa termaristaan. Reilu meininki…Tänään onkin sitten porukan eka iltahäerdelli omassa kylässä ja huomenna kuulemma 2 hissiä auki koko laakossa sateen takia.

Ruokana Villen järjettömän tulista thaikkukanaa. Aamu lienee tuskainen.

14. päivä – Huonoa tsägää

Tänään lähdettiin Kappliin teemana chillit laskut painon ollessa kunnollisten pandojen  kehittämisessä. Valitettavasti Kappl oli tänään laakson ainut keskus, jonka päälle pilvet parkkeerasivat, joten jouduttiin laskemaan oikeasti. Rinteet oli onneksi priimakunnossa ja niitä pääsi paukuttamaan kunnolla koko huimaa 26m kääntösädettä käyttäen. Offia tuli myös vedettyä muutama tunti lumen vaihdellessa kosteahkosta korppuun. Parempi sekin kuin ei mitään.

Eilen yhteisen fondueillan jälkeen pidettiin paikallista kuppilaa omalla porukalla auki aamyölle ja meininki oli jokseenkin Tirolilainen. DJ Veti läpi kaikki biisit “Wir wollen ein eisbär sehenistä” “Sandstormin” kautta “Anton aus Tirolin” ja “Freestyleriin”. Ehkä absurdein setti oli kuitenkin baarin katosta laskeutunut häkki, jolla pystyi nostamaan kerrallaan yhden tyypin katonrajaan kiikkumaan.

Reissun loppu alkaa hiljalleen lähestymään ja ajatukset vaeltelee hiljalleen paluusäätöihin. Huomenna mennään porukalla päivällä perinteiseen rinnepicnicciin pyydahyndäsessareilla ja keliksi on luvattu sopivasti täysin pilvetöntä. Oman kämpän vuorossa päivien väheneminen näkyy äkillisenä olutvarastojen poisjuontipaineena kämpän miehityksen laskettua tänään kolmeen, kun Eetu lähti takaisin kohtin Innsbruckia.

Päivän lainaus: “Mä voin vetää sen, mikä on teidän paras videokamera?” (Naapurikämpän uhkailua meidän roadgapistä aamuyöllä)

Päivän ménu: Sipuli, valkosipuli, procutto, salami, ananas pizzaa. Juomana huomattava määrä olutta.

12. päivä – Patja

Tänään oli sään puolesta aivan surkea päivä, mutta silti eräs reissun hauskimmista. Lähdimme Ischgliin kokeilemaan paikallista erikoisuutta, joka on eräänlainen hyndän patja-alastulo. Periaatteessa hyndan alastulon paikalla on valtava pomppulinnatyylinen patja johon voi ländätä aivan miten haluaa ilman pelkoa vammoista. Innostuimmekin porukalla vetämään uusia temppuja suunnilleen kolmeksi tunniksi. Pilvetkin laskeutuivat jossain vaiheessa alle kahteen tonniin, joten päästiin hetkeksi vetämään offia ja skabaa crossiradalla. Offi tosin oli paakkuista ja crossi täynnä jotain auraajia, joten patja oli se tämän päivän juttu. Varsinkin lopuksi vedetty Juhan ja Eetun  90´s oldschool trick show hoiti homman himaan.

Hyvää boonusta päivään toi lopuksi kylään pudottaessa tavattu SunSki opastsubu, joka kutsui meidät afteriin aitoon SunSki karaokeen paikallisessa ketunkolossa. Meininki keski-ikäisten hiihtomatkalaisten keskellä oli jokseenkin absurdi aikuisen naisen pärähtäessä soimaan. Ei siinä, luonnollisesti otimme tilanteen haltuun ja vedimme Kallen kanssa karaokessa parit mallisuoritukset. Videoita ei näytetä koskaan missään.

Päivän lainaus: “Aus tai raus!” (Kalle kehoittaa Masaa siirtymään ulos kämpästä)

Päivän ménu: Snitzelit maalaislohkoperunoilla ja valkosipulinkynsillä. Viininä kotoisa, klassinen, kuin äidin tekemä Weissburgunder 2008.

Lopuksi tämän päivän matskuista hellyydellä koottu Alppireissu 2009-teaser

Haavojen nuolemista

Tälle päivälle ei valitettavasti voi merkata laskupäivää tilille vaikka afteriin poikkesinkin. Päivä on mennyt lähinnä eilisen kelkkailun haavoja nuollessa. Itse selvisin kipeällä niskalla, turvonneella säärellä, revenneillä kalsareilla ja tiikerin raapimisjäljillä kyljessä. Kallen kanssa kakspäällä kelkalla rinteen sivusta vedetty barrel-roll riittää tarjoamaan jännitystä vielä moneksi viikoksi.

Omia vammoja voi valitettavasti pitää ainoastaan pikkujuttuina, koska Pertulle tuli käytännössä season-enderi. Jalka kerran vauhdissa kelkan alle ja röntgen paljasti hiusmurtuman nilkassa. Mikälik yhdelle tyypillä voi olla liikaa huonoa onnea reissussa mukana niin tässä on aika hyvä esimerkki. Vakuutus onneksi korvannee törkeän kalliin röntgenin lisäksi paluun Suomeen etuajassa, mutta menetettyjä laskuja ei tietenkään saa mistään takaisin.

No, elämä jatkuu. Datayhteydet saatiin Itävaltalaisen laajakaistaprepaidin avulla hyvään kuosiin, joten blogin päivitystahti noussee uudelle tasolle. Alla lisäksi parhaita fotoja ekoilta päiviltä.

Päivän lainaus: “Voiko herra skipolin puheenjohtaja painua helvettiin mun sängystä” (naapurin jäbä kallelle joskus aamuyöstä)

Päivän ménu: Valkosipulivoitäytteisiä porsaan kyljyksiä panchetta-perunoilla. Viininä Montepulciano D´abruzzo 2007.