11. päivä. Vyöryy.

Legendaarinen Skipolin mäihä säiden kanssa astui taas kuvioihin. Vastoin kaikkia ennustuksia dumppaaminen loppui aamulla ja taivas repesi täysin siniseksi. Tiedossa oli siis täydellistä aurinkoputskua reissun viimeisen oikean laskupäivän kunniaksi. Tällä kertaa valkattiin Köningsleittenin keskuksen tuulen yläpuolella olleen seinän vyöryvaaran takia, mikä osoittautui myöhemmin hyväksi järkeilyksi. Seinällä sai laskea putskua vapaasti niin paljon kuin vain jaksoi, koska kukaan muu ei uskaltanut lähteä korkkaamaan koskemattomia osuuksia. Seinältä poistuminen ilmeisesti näytti liian hankalalta, koska matkalla piti ylittää pari alppipuroa, joiden yli johtavat väylät olivat sopivasti meillä tiedossa jo edellisiltä päiviltä. Kerran avatun reitin kimppuun ehti jokaisen hissinousun aikana tosin hyökätä parikymmentä randomia, mutta uutta linjaa riitti onneksi avattavaksi koko päiväksi.

Noin yleisesti päivä oli melko hankala vyöryjen kannalta, koska lumi oli tuiskannut voimakkaan tuulen saattelemana enimmäkseen jäisille pohjille. Tuulen alapuoliset seinämät olivat keränneet kiitettävät kerrokset pulveria ja tuntuivat tulevan alas vähän turhankin helposti. Tuloksena muille reissulla olleille yhteensä 3 vyöryyn jääntiä päivältä, joista 2 jäi pinnalle ja yksi sai uitua pois alkuvaiheessa. Etenkin viimeinen tapaus oli varsin kuumottava 100m leveyinen seinämän tippminen bowlissa, jossa oli itse laskenut pariinkin kertaan reissun aikana. Hyvin huomasi, että parin viikon puuterin odottaminen oli kasvattanut nälkää joillakin ehkä vähän liikaakin. Iltapäivästä oli vielä perinteinen rinnepicnic, jossa nähtiin muutamat hienot backflipit ja yksi överipitkää leiskausta seurannut aivotärähdys.

Päivällisenä Villen kanasalaatti.

9. päivä. Vapaalaskua Zillertal arenassa

Joskus kohdalle osuu lähes täydellisiä päiviä ja tänään oli ehdottomasti yksi niistä. Eilisen dumpin jälkeen into oli korkealle ja lähdimme Zellistä kohti toppia ekoilla kondoleilla. Samaan malliin oltin suomalaisporukalla ensimmäisinä jonossa odottamassa kohti huippua vievillä hisseillä. Ylhäällä porukka hajaantui pienempiin ryhmiin ja lähdimme korkkailemaan uutta lunta parhaamme mukaan Zellin ja Gerloksen välimaastoon. Meidän neljän hengen iskuryhmällä ei ensimmäinen lasku ollut aivan täydellinen, koska kolistelimme lähinnä kiville, joihin oli satanut sopiva muutaman sentin peittävä kerros päälle.

Loppupäivä oli kuitenkin täyttä timanttia. Löysimme hyvää ja pehmeää offipätkää jokaisesta Zillertal arenan keskuksesta ilman älyttömiä haikkeja. Kaikkiaan päivältä kertyi 5 offilaskua eikä yhtään rinnecruisailua pakollisia siirtymiä lukuunottamatta. Päivän lopuksi kerkesimme vielä ruhtinaallisella 10 minuutin marginaalilla siirtymähissiin kohti Zelliä. Ekoilla kondoleilla ylös ja vikoilla alas, kertoo jotakin päivästä. Laskut kruunasi vika pudotus suoraan auringonlaskuun 2500m korkeudesta, kun alla näkyvään laaksoon nousi hiljalleen pakkassumua hentoina riekaleina.

Illalla oli vielä rodeli-kelkkailu, jossa poikkeuksellisesti vältyttiin tällä kertaa alppitohtoria vaatineilta vammoilta. Jatkot oli myös – freestyler saatin toivottua.

Päivän safkana hullussa kiireessa ennen rodelia paistetut pizzapalat.

8. päivä. Ylläridumppi.

Sääennuste petti jälleen kerran, mutta vaihteeksi hyvään suuntaan. Koko päivän on dumpannut taisaisesti lunta, joten päivä koostui pehmeistä metsäpätkistä ja puuterisista rinteistä. Näkyvyys tipahteli välillä aikalailla nollaan, kun pilvet puski pahasti rinteeseen kiinni, mutta väliin mahtui myös riittävästi valoa ok laskuihin. Ylempänä lumi ei edes ollut märkää, joten kamat pysyi jokseenkin kuivina. Huomenna pitäisi olla luvassa eeppistä aurinkoputskua, joten luvassa aikainen herätys.

Lopulta päivän antoisin setti oli ehkä hyvä lumivyörytreeni, jota vedettiin kohtuullisen vaikeassa solassa asiaan kuuluen. Muutaman kerran, kun kahlaa hakemaan piilotettua reppua kivisestä solasta vyötärön syvyisessä lumessa tajuaa, että ehkä kannattaa treenata etukäteen ennen kuin jotain sattuu. Samaten luo kivasti ryhmähenkeä, kun kaikki porukasta ottaa treenin tosissaa ja näyttää, että ehkä sen kaverinkin voisi kaivaa sieltä vyörystä pois ilman turhaa arpomista. Toistaiseksi tällä reissulla on saatu vasta yksi kaveri vyöryyn – onneksi jäi pinnalle.

Safkana omaa tuotantoa olevat jauhelihapihvit röstiperunoilla ja 3 pulloa enimmäkseen espanjalaista punkkua.

6. päivä. Hiilikeuhkona auringossa.

Päivän aloitus oli tänään aika mielenkiintoinen, koska ikkunasta katsottaessa ei meinannut aluksi nähdä edes naapuritaloa. Osa porukasta oli jo valmis heittämään hohtimet kaivoon sään suhteen, mutta lujassa uskossa sääennusteeseen huomasimme, että sumua oli noin 50m metrin korkeudelle laaksossa ja aurinkoiset huiput jopa näkyivät sen välistä. Viivana siis kamat niskaan ja ysin bussilla Zellin kabiinilla kohti huippua. Lasku oli tänään offipainotteista käsittäen lähinnä yhden eeppisen setin. Naapurin tyyppien ja topokartan avustuksella loysimme melko maukkaan pätkän, jossa laskettiin joen kaivertamaa bowlia reippaasti yli kahdesta tonnista kylän korkeudelle alle tonniin. Alkuun reitillä oli hyvää puuteria, keskivaiheilla tiheähköä metsää ja lopun kruunasi noin parin kilometrin hiihtelyosuus jollain vuoristopolulla. Kaiken kaikkiaan upea parin tunnin setti auringossa, tosin tämän jälkeen keuhkoni sanoivat itsensä siinä määrin irti, että laskut jäivät iltapäivästä muutamaan offiin.

Huono happi johtui eilisillan pienestä vierailusta viereisen Mayrhofenin kylään. Käytiin tsekkaamassa porukalla paikan iltaelämä ja päädyttiin Rockstar-energiajuoman beach-partyihin.  Pienehkö baari oli ammuttu aivan täyteen röökaavaa porukkaa ilman ilmanvaihtoa ja lattialle ajettu 10cm kerros hiekkaa. En uskalla ajatella miltä keuhkot näyttää tällä hetkellä, mutta happitasot ei korkealla enää millään pysyneet järkevillä tasoilla. Toivotaan, että illan kuositus astmalääkkeillä ja buranalla ajaa asia. Lisäksi illalla on luvassa perinteinen juustofondue, jonka döfis avannee pahemmatkin tukokset.

5. Päivä. Hintertux ftw.

Kello oli tasan seitsemän, kun herättiin tänään suunnitelmana Hintertuxin jäätikön valloitus. Sääennusteesta poiketen laaksossa oli kuitenkin aivan hirveä sinkki, mikä ei juuri nostanut tunnelmaa. Homma oli kuitenkin lyöty lukkoon jo edellisenä iltana, joten mentävä oli. Tunnin juna-bussi-säädön ja parin kabiinin jälkeen odotti kuitenkin palkinto. Pilvet roikkuivat suunnilleen 2000 metrissä, joten sen yläpuolella oli tarjolla aivan täyttä aurinkoa. Jäätikkö sijaitsee enimmäkseen yli 3000m korkeudella, joten päivästä tuli lähes täydellinen. Edellisenä yönä oli tullut 30-40cm uutta lunta, joten putskua riitti mainiosti yli puoleen päivään ilman kummempaa haikkausta. Naaman poltteesta päätellen UV kerroin oli tosin jossain omissa lukemissaan.

Pienenä miinuksena Turre veti lautansa kunnolla kiville ja koko lankku katkesi noin 10cm nosesta. Aika uskomatonta tsägää. sinänsä. Toisaalta mestoilla on vähintäänkin hyvä kattaus urheilukauppoja, joten eiköhän täältä vielä hyvä lauta löydetä tilalle. Suurin ongelma on lähinnä vahan laudan asiallisen hautajaisrituaalin järkkääminen. Itse äänestän hiljaista liukua 3000:sta tonttiin sopivalta jyrkänteeltä.

Illan safkana Ericin currykana. Mui bien. Juomana taas parit punkut.

3. päivä. Iso SOl!

Tänään lähti homma rullaamaan ihan kivasti. Aamusta asti koko päivän aurinko paistoi puhtaalta taivaalta, joten pandakehitys oli päivän teema. Lähdettiin aamukasilta junalla kohti Mayrhofia tsekkailemaan sikäläisiä mestoja. Mayrhof on ehdottomasti laakson keskuksista se, missä on eniten turistimeininkiä. Rinteet on myöskin aika jees, joten niitä oli hyvä paukuttaa aamupäivä lämmittelyksi. Lounasaurinkoterassin jälkeen lähdettiin jopa vetämään reissun eka haikki.

Aluksi aika iisiltä vaikuttanut haikki muuttui enemmänkin vuorikiipeilyksi, mutta lopulta tunnin puskemisen jälkeen päästiin ihan mielyttävän oloisen rännin päälle. Lumi oli yllättävän hyvää vaikka edellisistä sateista on varmaan ainakin viikko. Aika paljon tietty työtä yhden hyvän laskun takia, mutta ehkä kuitenkin sen arvoista.

Kylässä oli päivän jälkeen ihan ok afterimeininki. Kaikki tutut biisit tuli Wir wollen ein eisbär sehenistä lähtien ja DJ jostain syystä hehkutti suomalaisia vieraita koko ajan. Ehkä paras läppä oli kuitenki nahkahenkseleissään ilmestynyt itävältalainen tyyppi joka tarjosi meidän porukalle paikallista pontikkaa termaristaan. Reilu meininki…Tänään onkin sitten porukan eka iltahäerdelli omassa kylässä ja huomenna kuulemma 2 hissiä auki koko laakossa sateen takia.

Ruokana Villen järjettömän tulista thaikkukanaa. Aamu lienee tuskainen.

19. päivä – Pyydajahdissa

Pari viimeistä päivää on tullut enemmän tai vähemmän etsittyä Ylläkseltä offeja, joissa olisi sopivasti jyrkkyyttä yhdistettynä kunnon putskuun. Tuntuu, että nämä kaksi eivät kohtaa millään täällä lähinnä kovasta tuulesta johtuen. Puuttomalla alueella on vain uutta lunta laikuttain ja senkin kova tuuli on pakannut melko tiiviiksi. Toisaalta metsässä puuteria on taas helposti polveen asti, mutta tunturityyliin puurajan alapuolelta on mahdotonta löytää mitään riittävän jyrkkää pätkää. Parhaaksi ratkaisuksi siis jää pommittaa korpusta hullut vauhdit ja vetää muutamat putskukäännökset puurajalla…Tänään puolitunturia käsittäneella travella Ylläksen länsipuolen ympäri alkoi kuitenkin näyttää siltä, että maisematielle laskevalla offilla saattaisi olla hyvää lunta. Trave päättyi puolentunnin laturetkeen metsän läpi ja se oikeastaan oli länsioffin ongelma yleensäkin. Laskut päättyvät tunturia kiertävälle maisematielle, josta ei oikein pääse muuten pois kuin kyydillä.

Tällä kertaa kyyti oli onneksi hoidettu, joten päätimme pudottaa koko 300m vertikaalin oranssiin ilta-aurinkoon. Meininki oli ehkä Lappia parhaimmillaan ja lumikin nyt vähintään kelvollista. Pienen paussin joutui välissä pitämään, kun turisti oli jäänyt sporttikelkalla kiinni metriseen paudaan ja täytyi kysyä jos olisivat apua kaivamisessa tarvinneet. Safarin vetäjän ylpeys ei kuitenkaan kestänyt, joten jatkoimme täydellistä pyydacruisailua, kohti oranssiin taivaanrantaan painuvaa aurinkoa. Lasku ei ollut lähelläkään isoimpia linjojani ikinä, mutta maisema, valo ja tunnelma yleensä ei paremmin voisi varmaankaan osua kohdalleen. Jätin kuitenkin pilkkivehkeet vielä kauppaan siltä varalta, että huomenna löytyisi edes jotain saman tasoista settiä.

(c) Henkilökuvat ottanut Teemu Peltonen

18. päivä – Laskiainen

Tänään oli laskiaistiistai ja Ylläksellä vaihteeksi aurinkoista keliä. Parin päivän dumpista huolimatta avoimille paikoille ei ollut kuitenkaan kertynyt kunnolla pehmeää lunta rajusta tuulesta johtuen. Ennakkoon arvelin, että kuruissa olisi tuuli pyörinyt sopivasti, mutta ei niissäkään juuri lunta ollut. Parilta seinämaltä pystyi sentään löytämään vähän pehmeämpää settiä, mikä nyt riittäköön pahempaan puutteeseen. Metsässä sen sijaan jatkui edelleen loistava meininki ja puiden suojaan oli luntakin kertynyt mukavasti lisää. Ylläksen länsirajalta löytyi auringon paisteessa muutama uusi linjakin, joten päivästä jäi lopulta hyvä maku ja muutama kiva foto käteen.

Noin rinnepuolella Ylläs on periaatteessa Lapin valtias suurimmalla korkeuserolla ja runsailla rinteillä, mutta mielestäni tämä ei kerro koko totuutta. Lähes kaikissa rinteissä on käytännössä täsmälleen sama profiili, joka alkaa periaatteessa ihan hyvällä jyrkällä osuudella, mutta loppuu useiden satojen metrien mittaiseen tasaiseen valutteluun. Ei siinä, kyllähän näitä jyrää, mutta mielikuvitusta olisi voitu ehkä käyttää enemmänkin.

(c) Kuvat ottanut Teemu Peltonen

17. päivä – Metsälaskua

Tänään keli jatkui jokseenkin entisellään – tuuli oli puurajan yläpuolella 15m/s paikkeilla ja lunta dumppasi kiitettävästi. Keli oli kuitenkin lähes täydellinen metsälaskuun johon löytyi sopiva pätkä Ylläs-Järven alueen länsipäästä. Hissin välittömästä läheisyydestä pätkät oli hiihtolomailevien naperoiden toimesta koluttu puhki, mutta pieneen loppuhiihtelyyn alistumalla löysi vielä loputtomasti koskematonta metsäputskua. Jyrkkyyttä olisi voinut olla ehkä vähän enemmänkin, mutta rinteestä alkuvauhdit pommittamalla sai sukset kellumaan heti kärkeen ja pääsi valitsemaan parhaat linjat. Juuri muuta ei tullutkaan päivän aikana vedettyä, koska näkyvyys ei ollut edes yhtä hissitolpan väliä sinkin ja tuiskun seasta.

Vaihtelun vuoksi tuli lisäksi testattua Headin Mojot paikallisesta testipisteestä. Yllättävän hauskoilta bäkkärisuksilta vaikuttivat, joilla pärjää varmasti parkissakin. Vaikka rinteessä sukset vaikuttivatkin suurinpiirtein vakailta kovassakin vauhdissa oli käyttäytyminen kuitenkin sen verran rauhatonta, etten ehkä kaikkein suurimpia linjoja näillä vetäisi. Esimerkiksi tämänpäiväiseen metsään löysät mojot olivat joka tapauksessa omiaan vaikka ~170cm versioita en parhaalla mahdollisella tavalla kellumaan saanutkaan.

(c) Kuvan ottanut Teemu Peltonen

15. Päivä – Pandapäivä

Okei, tänään paistoi aurinko sit täydeltä terältä aivan alusta loppuun. Lähdettiin kymmenen maissa relaamaan Kapliin ja nauttimaan aurinkoisesta kelistä. Muutaman rinnelaskun jälkeen innostuin hakemaan vielä viimeisiä kunnon offeja elämää pidemmän traven päästä. Lasku sinänsä oli ihan huippuluokkaan, mutta skidin arviointivirheen seurauksena päädyin kuoppaan, josta täytyi haikata ihan kiitettävä siivu takaisin järkevälle reitille. Ei silti jaksanut edes ärsyttää, koska aurinko paistoi ja montussa oli aivan törkeän kuuma. Sukset, takki ja kaikki paidat vaan reppuun kiinni ja kahlaamaan. Lopulta vyötärön syvyisessä lumessa ylämäkeen meni reilu puoli tuntia ja paljaasta ylävartalosta huolimatta olin aivan hiestä märkä.

Iltäpäivän teemaana oli Skipolin kuuluisa viimeisen päivän picnic ja pyydähyndasessarit. Sessareissa erityisesti lautapuolella oli taso korkeammalla kuin milloinkaan, koska melkein kaikki tuntuivatg vetävän front- ja backflippejä jaloille. Tappioitakin toki tuli, yksi polvi piti käydä näyttämässä vakiolääkärillämme Jorgilla. Omalta kohdalta kolmosyritelmä räjähti ländissä, mutta turpalaskeutumisesta huolimatta selvittiin henkisillä vaurioilla. Tältä erää tämä lienee myös viimeinen laskupäivä, sillä päätimme huomenissa lähteä perinteiselle jalkahikelle Galtürin suuntaan nauttimaan luvastusta aurinkoisesta kelista. Illalla lähteekin jo bussi takaisin Suomea kohti.

Päivän lainaus: “whoaAAAaaaaaAAah” (Karrin fiilikset vetäessään päivän isoimpia ilmoja ilman mitään tilatajua)

Päivän ménu: Riisiä & nugetteja erilaisilla dipeillä (eli kaikki jämät tulille)

Kuvat Vilpun ottamia (c)