14. päivä – Huonoa tsägää

Tänään lähdettiin Kappliin teemana chillit laskut painon ollessa kunnollisten pandojen  kehittämisessä. Valitettavasti Kappl oli tänään laakson ainut keskus, jonka päälle pilvet parkkeerasivat, joten jouduttiin laskemaan oikeasti. Rinteet oli onneksi priimakunnossa ja niitä pääsi paukuttamaan kunnolla koko huimaa 26m kääntösädettä käyttäen. Offia tuli myös vedettyä muutama tunti lumen vaihdellessa kosteahkosta korppuun. Parempi sekin kuin ei mitään.

Eilen yhteisen fondueillan jälkeen pidettiin paikallista kuppilaa omalla porukalla auki aamyölle ja meininki oli jokseenkin Tirolilainen. DJ Veti läpi kaikki biisit “Wir wollen ein eisbär sehenistä” “Sandstormin” kautta “Anton aus Tirolin” ja “Freestyleriin”. Ehkä absurdein setti oli kuitenkin baarin katosta laskeutunut häkki, jolla pystyi nostamaan kerrallaan yhden tyypin katonrajaan kiikkumaan.

Reissun loppu alkaa hiljalleen lähestymään ja ajatukset vaeltelee hiljalleen paluusäätöihin. Huomenna mennään porukalla päivällä perinteiseen rinnepicnicciin pyydahyndäsessareilla ja keliksi on luvattu sopivasti täysin pilvetöntä. Oman kämpän vuorossa päivien väheneminen näkyy äkillisenä olutvarastojen poisjuontipaineena kämpän miehityksen laskettua tänään kolmeen, kun Eetu lähti takaisin kohtin Innsbruckia.

Päivän lainaus: “Mä voin vetää sen, mikä on teidän paras videokamera?” (Naapurikämpän uhkailua meidän roadgapistä aamuyöllä)

Päivän ménu: Sipuli, valkosipuli, procutto, salami, ananas pizzaa. Juomana huomattava määrä olutta.

13. päivä – Pintahiihtoa

Keliksi luvattiin tälle päivälle lumikuuroja eikä olisi paremmin voinut osua. Tuntui välillä, että keli kirkastui aina kun päästiin huipulle ja vähintään yhtä nopeasti kehittyi täysi sinkki ja näkyvyys katosi täysin. Yritimme sinnikkäästi tasoittaa sykliä eväs ja weissbier-tauoilla, mutta pilveen mentiin aina vaikka kuinka yritti. Offia oli turha säätä, mutta muutaman kunnon rinnesetin pääsi vetämään silloin kuin näkyvyyttä riitti.

Päivän kovin skaba käytiin Ischglin “High speed” radalla, jossa sai mittauttaa huippunopeutensa valoporttiin.

Tulokset:

Vilppu – 69km/h

Eetu – 71km/h

Kalle – 73km/h

Juha – 75km/h

Tuloksena siis selkeä voitto – palkintoja tosin ei jaettu.

Päivän lainaus: “Taksilla Iskeliin!”

Päivän ménu: Perunalajitelma dippikastikkeilla. Juomana jekku-sparin-halvin-energiajuoma. Illalla lisäksi koko reissuporukan fondueilta…

5. Päivä – ekat pyydät

Viime yönä tipahti 20cm uutta lunta, joten vedettiin skarppina Ischgliin melkein ensimmäiseen hissiin metsästämään ekoja kunnon offareita. Yön minidumpin turvin pääsi vetämään muutamat melkein koskemattomat suljetut rinteet, mutta sen jälkeen keli veti lähes täysin kiinni ja rinteiden jyystäminen jäi melkein ainoaksi vaihtoehdoksi. Aamupäivän säätämiskimaran täytti Kallen siteiden lahoaminen – ja fixaaminen – jonka ansiosta päädyimme Sveitsin puolle Samnauhin syömään eväitä ja poraamaan siteet kuosiin.

Samnau on kylänä oikeastaan varsin mielenkiintoinen. Pari kabiinia nostaa porukkaa ylös kylän hotellikeskittymästä, mutta muuten mestoilta ei juuri löydy muuta kuin ilmeisen kalliita pizzerioita ja “wellness centereitä”. Antaa melko hyvän vaikutelman jos kylässä on käytännössä pelkästään hajuvesikauppoja venäläisillä opasteilla. No, eväät tuli syötyä jossain pääkadun laidalle vahingossa unohtuneessa pic-nic pöydässä, joten ei ongelmaa.

Iltäpäivällä keli aukesi sen verran, että päästiin metsästämään ekoja kunnon pyydasiivuja. Hieman syrjässä olevasta kurusta löytyi ilmeisesti varjoon hylätty pätkä, jossa pääsi ekan kerran kunnon pehmeän lumen makuun. Lasku jäi enemmän ehkä teaserin omaiseksi Pertun vedettyä wash-outin saattelemana pannut ylläridroppiin ja hankittua snägärivekin nenän varteen. Vauriot jäi onneksi laastaritasolle, joten huomenna vuorossa lienee alueen kolmas lupaava keskus See.

Päivän lainaus: “Ai mul oli viel tää toinenkin” (Juha afterissa)

Päivän ménu: Kreikkalaisia lihapullia maalaislohkoperunoiden kera sekä lisukkeena uunissa makeaksi paitettuja valkosipulin kynsiä. Viininä Wein Paul Winzersteigt 2008.

Päivät 1-3: Rukan ensilumet

Rukalla tuli sähellettyä kausi auki marraskuun lopussa, joskaan ei ehkä ollu kaikkein  helmeimmät säät mestoilla. Lankut oli rasvattu ennen reissua, mutta vastatuuleen ei vaan päässyt jäistä rinnettä eteenpäin. Vikana päivänä tuuli tsemppas vielä yhden vaihteen silmään ja kaikki järkevät hissit laitettiin kiinni, mikä kruunas muutenkin laskemisen kannalta aika laihan reissun.

Turha laskeminen oliski vaan häirinny kaikkea muuta toimintaa, kuten esimerkiksi perinpohjaista parin tunnin saunomista ennen etkojen etkoja. Oman värinsä illanviettoihin toi vahingossa lälläriverkkoon heitetty – ja myöhemmin Juuson hyvin promooma – kämpän ovikoodi mikä käytännössä tarkotti 18-06 välillä jatkuvia bileitä meidän kämpässä. Ei sillee, onhan se hauskaa ku on vieraita ja tappiotki viikonlopulta oli vain yks kahvikuppi. Tavallaan vois laittaa lukijaveikkauksen myös pystyy siitä, että kuinka monta litraa hehkistä meidän vedenkeittimen läpi meni kahen illan aikana…

Rukan plussat:

+ Laskukuumotus helpotti hetkeks

+ Pisteen kaide

Ja miinukset:

- Turha keli

- Bussin poromälli menomatkalla