9. päivä. Vapaalaskua Zillertal arenassa

Joskus kohdalle osuu lähes täydellisiä päiviä ja tänään oli ehdottomasti yksi niistä. Eilisen dumpin jälkeen into oli korkealle ja lähdimme Zellistä kohti toppia ekoilla kondoleilla. Samaan malliin oltin suomalaisporukalla ensimmäisinä jonossa odottamassa kohti huippua vievillä hisseillä. Ylhäällä porukka hajaantui pienempiin ryhmiin ja lähdimme korkkailemaan uutta lunta parhaamme mukaan Zellin ja Gerloksen välimaastoon. Meidän neljän hengen iskuryhmällä ei ensimmäinen lasku ollut aivan täydellinen, koska kolistelimme lähinnä kiville, joihin oli satanut sopiva muutaman sentin peittävä kerros päälle.

Loppupäivä oli kuitenkin täyttä timanttia. Löysimme hyvää ja pehmeää offipätkää jokaisesta Zillertal arenan keskuksesta ilman älyttömiä haikkeja. Kaikkiaan päivältä kertyi 5 offilaskua eikä yhtään rinnecruisailua pakollisia siirtymiä lukuunottamatta. Päivän lopuksi kerkesimme vielä ruhtinaallisella 10 minuutin marginaalilla siirtymähissiin kohti Zelliä. Ekoilla kondoleilla ylös ja vikoilla alas, kertoo jotakin päivästä. Laskut kruunasi vika pudotus suoraan auringonlaskuun 2500m korkeudesta, kun alla näkyvään laaksoon nousi hiljalleen pakkassumua hentoina riekaleina.

Illalla oli vielä rodeli-kelkkailu, jossa poikkeuksellisesti vältyttiin tällä kertaa alppitohtoria vaatineilta vammoilta. Jatkot oli myös – freestyler saatin toivottua.

Päivän safkana hullussa kiireessa ennen rodelia paistetut pizzapalat.

Eeppinen kuositus.

Eilisen sepustuksen mukaisesti tänään oli keuhkot sen verran huonossa hapessa, että katsoin parhaaksi käyttää päivän aivan perinpohjaiseen terveyden kuosittamiseen. Saatiin koottua pieni porukka, jolla lähdettiin katsastamaan täkäläistä elämyskylpylää Mayrhofeniin. Ei varmaan yllätä ketään, että homma ei aivan täysin pysynyt lapasessa. Ensin hullun neuvottelun jälkeen saatiin paikallinen turistialennus yhdistettyyn sauna- ja uintilippuun ja päästiin kylpemään. Saunaosastolta löytyi klassisia Itävaltalaisia Finnische-saunoja kaksin kappalein ja – poiketen viime vuodesta – päätettiin olla tällä kertaa olla heittämättä heti löylyä ja ottamatta porttaria koko kylpylään. Nojoo, saunaan vaan ja ollaan niin kuin muutkin. Hetken saunan diskovaloja ihmeteltyämme paikka pakkasi täyteen ja tulijat jättivät oven auki. Edelleen tätä hetken naureskeltuamme kyselimme kohteliaasti saksaksi, että voisiko oven laittaa kiinni kuten yleensä saunassa kuulemma on tapana. Tähän kuitenkin vastattiin kieltävästi ja ilmeisesti ovi oli juuri meitä varten auki, koska olimme puskeneet johonkin paikallisen naisten/perhe saunaseuran sessioihin… Pienestä takaiskusta palauduttuamme löysimme vielä toisenkin suomalaisen saunan, jossa sai olla rauhassa.

Seuraavaksi oli vuorossa allasosaston katsaus. Periaatteessa kylpylä osoittautui aivan tavalliseksi lämpimine altaineen ja hierovine suihkuineen. Pienenä lisänä kylpylässä oli myös parit hullut vesiliukumäet, mistä saatiinne lihakset kipeäksi, jotka oli ehjinä laskemisen jäljiltä. Omalta kohdalta ehkä tärkein löytö kylpylästä oli kuitenkin turkkilainen höyrysauna, joka aukaisi keuhkorakkulat kunnolla. Kylpylän jälkeen oli vihdoinkin sellainen meininki, että ehkä voin joskus saadakin happitasot normaaleiksi. Pienenä bonarina löydettiin vielä Turrelle uusi lauta katkenneen tilalle hyvällä alennuksella.
Päivän safkana Turren ja Ekin (Tuhéro) Hawajinleikkeet mozzarelasalaatilla.

6. päivä. Hiilikeuhkona auringossa.

Päivän aloitus oli tänään aika mielenkiintoinen, koska ikkunasta katsottaessa ei meinannut aluksi nähdä edes naapuritaloa. Osa porukasta oli jo valmis heittämään hohtimet kaivoon sään suhteen, mutta lujassa uskossa sääennusteeseen huomasimme, että sumua oli noin 50m metrin korkeudelle laaksossa ja aurinkoiset huiput jopa näkyivät sen välistä. Viivana siis kamat niskaan ja ysin bussilla Zellin kabiinilla kohti huippua. Lasku oli tänään offipainotteista käsittäen lähinnä yhden eeppisen setin. Naapurin tyyppien ja topokartan avustuksella loysimme melko maukkaan pätkän, jossa laskettiin joen kaivertamaa bowlia reippaasti yli kahdesta tonnista kylän korkeudelle alle tonniin. Alkuun reitillä oli hyvää puuteria, keskivaiheilla tiheähköä metsää ja lopun kruunasi noin parin kilometrin hiihtelyosuus jollain vuoristopolulla. Kaiken kaikkiaan upea parin tunnin setti auringossa, tosin tämän jälkeen keuhkoni sanoivat itsensä siinä määrin irti, että laskut jäivät iltapäivästä muutamaan offiin.

Huono happi johtui eilisillan pienestä vierailusta viereisen Mayrhofenin kylään. Käytiin tsekkaamassa porukalla paikan iltaelämä ja päädyttiin Rockstar-energiajuoman beach-partyihin.  Pienehkö baari oli ammuttu aivan täyteen röökaavaa porukkaa ilman ilmanvaihtoa ja lattialle ajettu 10cm kerros hiekkaa. En uskalla ajatella miltä keuhkot näyttää tällä hetkellä, mutta happitasot ei korkealla enää millään pysyneet järkevillä tasoilla. Toivotaan, että illan kuositus astmalääkkeillä ja buranalla ajaa asia. Lisäksi illalla on luvassa perinteinen juustofondue, jonka döfis avannee pahemmatkin tukokset.

4. päivä. Sinkkiä

Päivä aukesi eilisten odotusten mukaisesti ja koko laakso oli aivan sinkissä. Sään tuoman flegauksen ja ehkä eilisillan eeppisten bileiden takia päästiin mäkeen vasta yhden kieppeillä. Lasku ei ollut kummoista heikon näkyvyyden takia, joten muutaman tiukan rinnesetin jälkeen ei haitannut juuri vetäytyä afteriin. Positiivista oli, että lunta tuli ajoittain reilustikin, joten korkemmalla voisi olla vähän putskua saavutettavissa. Huomenna olisi tarkoitus lähteä jahtaamaan pehmeää lunta Hintertuxin jäätikölle. Saa nähdä löytyykö railoja tai pyydaa.

Päivän safkana kotoisat lihapullat ja muushi pippurikastikkeella. Viininä jotain 3egen gran reservaa.

14. päivä – Huonoa tsägää

Tänään lähdettiin Kappliin teemana chillit laskut painon ollessa kunnollisten pandojen  kehittämisessä. Valitettavasti Kappl oli tänään laakson ainut keskus, jonka päälle pilvet parkkeerasivat, joten jouduttiin laskemaan oikeasti. Rinteet oli onneksi priimakunnossa ja niitä pääsi paukuttamaan kunnolla koko huimaa 26m kääntösädettä käyttäen. Offia tuli myös vedettyä muutama tunti lumen vaihdellessa kosteahkosta korppuun. Parempi sekin kuin ei mitään.

Eilen yhteisen fondueillan jälkeen pidettiin paikallista kuppilaa omalla porukalla auki aamyölle ja meininki oli jokseenkin Tirolilainen. DJ Veti läpi kaikki biisit “Wir wollen ein eisbär sehenistä” “Sandstormin” kautta “Anton aus Tirolin” ja “Freestyleriin”. Ehkä absurdein setti oli kuitenkin baarin katosta laskeutunut häkki, jolla pystyi nostamaan kerrallaan yhden tyypin katonrajaan kiikkumaan.

Reissun loppu alkaa hiljalleen lähestymään ja ajatukset vaeltelee hiljalleen paluusäätöihin. Huomenna mennään porukalla päivällä perinteiseen rinnepicnicciin pyydahyndäsessareilla ja keliksi on luvattu sopivasti täysin pilvetöntä. Oman kämpän vuorossa päivien väheneminen näkyy äkillisenä olutvarastojen poisjuontipaineena kämpän miehityksen laskettua tänään kolmeen, kun Eetu lähti takaisin kohtin Innsbruckia.

Päivän lainaus: “Mä voin vetää sen, mikä on teidän paras videokamera?” (Naapurikämpän uhkailua meidän roadgapistä aamuyöllä)

Päivän ménu: Sipuli, valkosipuli, procutto, salami, ananas pizzaa. Juomana huomattava määrä olutta.

12. päivä – Patja

Tänään oli sään puolesta aivan surkea päivä, mutta silti eräs reissun hauskimmista. Lähdimme Ischgliin kokeilemaan paikallista erikoisuutta, joka on eräänlainen hyndän patja-alastulo. Periaatteessa hyndan alastulon paikalla on valtava pomppulinnatyylinen patja johon voi ländätä aivan miten haluaa ilman pelkoa vammoista. Innostuimmekin porukalla vetämään uusia temppuja suunnilleen kolmeksi tunniksi. Pilvetkin laskeutuivat jossain vaiheessa alle kahteen tonniin, joten päästiin hetkeksi vetämään offia ja skabaa crossiradalla. Offi tosin oli paakkuista ja crossi täynnä jotain auraajia, joten patja oli se tämän päivän juttu. Varsinkin lopuksi vedetty Juhan ja Eetun  90´s oldschool trick show hoiti homman himaan.

Hyvää boonusta päivään toi lopuksi kylään pudottaessa tavattu SunSki opastsubu, joka kutsui meidät afteriin aitoon SunSki karaokeen paikallisessa ketunkolossa. Meininki keski-ikäisten hiihtomatkalaisten keskellä oli jokseenkin absurdi aikuisen naisen pärähtäessä soimaan. Ei siinä, luonnollisesti otimme tilanteen haltuun ja vedimme Kallen kanssa karaokessa parit mallisuoritukset. Videoita ei näytetä koskaan missään.

Päivän lainaus: “Aus tai raus!” (Kalle kehoittaa Masaa siirtymään ulos kämpästä)

Päivän ménu: Snitzelit maalaislohkoperunoilla ja valkosipulinkynsillä. Viininä kotoisa, klassinen, kuin äidin tekemä Weissburgunder 2008.

Lopuksi tämän päivän matskuista hellyydellä koottu Alppireissu 2009-teaser

10. päivä – Juhlanumero

Kauden kymmenettä laskupäivää oli hyvä juhlistaa täydellisen putskulaskun merkeissä. Kapplissa paistoi aurinko täydeltä terältä ja lumi oli edellisten päivän sateiden jäjiltä täydellistä. Laskuja sinänsä ei kertynyt kovin montaa, koska iltapäivän puolelle siirryttäessä aurinko lämmitti etelän puoleiset rinteet jokseenkiin suliksi ja muutti lumen vaarallisen raskaaksi. Kahden maissa olikin sopivasti täydellisten laskujen jälkeen sopivaa siirtyä afteriin kulkematta turhien rastien kautta hankkimaan asianmukaisia herutuspandoja. Keli afterissa veti valitettavasti kiinni jo neljän jälkeen auringon taituttua vuorten taakse.

Tällaisten päivien jälkeen on jotenkin turha olo -  voisi lähteä samantien suomeen painamaan murtsikkaa tasamaalla loppuiäksi, koska vastaavaa laskua tuskin on aivan heti uudestaan odotettavissa. Yllättävän usein toki uudet päräyttävät siivut löytyvät heti seuraavana päivänä, mutta muuten olon täydellisyyttä ei juuri voisi kuvailla paremmin.

Täydellisen olon huumassa tuli myös kasattua melkoinen roadgap lähitielle huomista varten. Voi olla, ettei kovin kummoista lottoa tarvi suorittaa ekasta vetäjästä. Itävallan meininkiä kuvaa kuitenkin aika hyvin se, että meidän lapioinnit oli ok kunhan ei tiputeta lunta tielle…

Päivän lainaus: “perkele” (Juha tippuu toisen kerran saman laskun aikana alppipuroon)

Päivän ménu: Currykanaa. Viini jäi taas kauppaan…

8. päivä – Vihdoinkin aurinkoa!

Tänään oli aivan aamusta iltaan sinistä taivasta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Suuntasimme aamulla heti hissien auettua Ischgliin korkkailemaan parin päivän lumisateen kuorruttamia seiniä. Aamupäivästä putsasimme Skipolin porukalla aika täydellisesti kaikki helposti saavutettavat aurinkoiset seinät ja vastaavasti iltäpäivällä sama homma varjoseinien kanssa. Vyöryjä oli mestoilla jonkin verran, mutta lähinnä ilmiselvissä paikoissa.

Hyvin huomasi tänään, että kunnon kelin sattuessa ei pienillä vaivoilla ole enää mitään valiä. 7 tuntia laskettiin pientä taukoa lukuunottamatta putkeen eikä siinä paljon kipeät pohkeet tai olkapää tuntunut. Puuteria riitti koko ajalle, eikä güntereistä täysissä rinteissä tarvinut viihtyä juuri pakollisia siirtymiä enempää. Videota ja kuvaa tuli myös muistikortit täyteen, joten ehkä täälläkin on varaa näyttää jatkossa jotain.

Seuraaviksi päiviksi on luvassa taas lumisadetta, joten laskemisen suhteen voi olla hieman nihkeämpää. Pieni hölläys voi tullakin välillä tarpeeseen ja muutenkin tänä iltana on vuorossa perinteinen rodeli-kelkkailu, mikä ei ainakaan ole turvallisinta toimintaa näillä reissuilla.

päivän lainaus: “Ruumiita, Ruumiita!” (Kalle ja Juha rodelissa)

5. Päivä – ekat pyydät

Viime yönä tipahti 20cm uutta lunta, joten vedettiin skarppina Ischgliin melkein ensimmäiseen hissiin metsästämään ekoja kunnon offareita. Yön minidumpin turvin pääsi vetämään muutamat melkein koskemattomat suljetut rinteet, mutta sen jälkeen keli veti lähes täysin kiinni ja rinteiden jyystäminen jäi melkein ainoaksi vaihtoehdoksi. Aamupäivän säätämiskimaran täytti Kallen siteiden lahoaminen – ja fixaaminen – jonka ansiosta päädyimme Sveitsin puolle Samnauhin syömään eväitä ja poraamaan siteet kuosiin.

Samnau on kylänä oikeastaan varsin mielenkiintoinen. Pari kabiinia nostaa porukkaa ylös kylän hotellikeskittymästä, mutta muuten mestoilta ei juuri löydy muuta kuin ilmeisen kalliita pizzerioita ja “wellness centereitä”. Antaa melko hyvän vaikutelman jos kylässä on käytännössä pelkästään hajuvesikauppoja venäläisillä opasteilla. No, eväät tuli syötyä jossain pääkadun laidalle vahingossa unohtuneessa pic-nic pöydässä, joten ei ongelmaa.

Iltäpäivällä keli aukesi sen verran, että päästiin metsästämään ekoja kunnon pyydasiivuja. Hieman syrjässä olevasta kurusta löytyi ilmeisesti varjoon hylätty pätkä, jossa pääsi ekan kerran kunnon pehmeän lumen makuun. Lasku jäi enemmän ehkä teaserin omaiseksi Pertun vedettyä wash-outin saattelemana pannut ylläridroppiin ja hankittua snägärivekin nenän varteen. Vauriot jäi onneksi laastaritasolle, joten huomenna vuorossa lienee alueen kolmas lupaava keskus See.

Päivän lainaus: “Ai mul oli viel tää toinenkin” (Juha afterissa)

Päivän ménu: Kreikkalaisia lihapullia maalaislohkoperunoiden kera sekä lisukkeena uunissa makeaksi paitettuja valkosipulin kynsiä. Viininä Wein Paul Winzersteigt 2008.

Päivät 1-3: Rukan ensilumet

Rukalla tuli sähellettyä kausi auki marraskuun lopussa, joskaan ei ehkä ollu kaikkein  helmeimmät säät mestoilla. Lankut oli rasvattu ennen reissua, mutta vastatuuleen ei vaan päässyt jäistä rinnettä eteenpäin. Vikana päivänä tuuli tsemppas vielä yhden vaihteen silmään ja kaikki järkevät hissit laitettiin kiinni, mikä kruunas muutenkin laskemisen kannalta aika laihan reissun.

Turha laskeminen oliski vaan häirinny kaikkea muuta toimintaa, kuten esimerkiksi perinpohjaista parin tunnin saunomista ennen etkojen etkoja. Oman värinsä illanviettoihin toi vahingossa lälläriverkkoon heitetty – ja myöhemmin Juuson hyvin promooma – kämpän ovikoodi mikä käytännössä tarkotti 18-06 välillä jatkuvia bileitä meidän kämpässä. Ei sillee, onhan se hauskaa ku on vieraita ja tappiotki viikonlopulta oli vain yks kahvikuppi. Tavallaan vois laittaa lukijaveikkauksen myös pystyy siitä, että kuinka monta litraa hehkistä meidän vedenkeittimen läpi meni kahen illan aikana…

Rukan plussat:

+ Laskukuumotus helpotti hetkeks

+ Pisteen kaide

Ja miinukset:

- Turha keli

- Bussin poromälli menomatkalla