Kauden kymmenettä laskupäivää oli hyvä juhlistaa täydellisen putskulaskun merkeissä. Kapplissa paistoi aurinko täydeltä terältä ja lumi oli edellisten päivän sateiden jäjiltä täydellistä. Laskuja sinänsä ei kertynyt kovin montaa, koska iltapäivän puolelle siirryttäessä aurinko lämmitti etelän puoleiset rinteet jokseenkiin suliksi ja muutti lumen vaarallisen raskaaksi. Kahden maissa olikin sopivasti täydellisten laskujen jälkeen sopivaa siirtyä afteriin kulkematta turhien rastien kautta hankkimaan asianmukaisia herutuspandoja. Keli afterissa veti valitettavasti kiinni jo neljän jälkeen auringon taituttua vuorten taakse.
Tällaisten päivien jälkeen on jotenkin turha olo - voisi lähteä samantien suomeen painamaan murtsikkaa tasamaalla loppuiäksi, koska vastaavaa laskua tuskin on aivan heti uudestaan odotettavissa. Yllättävän usein toki uudet päräyttävät siivut löytyvät heti seuraavana päivänä, mutta muuten olon täydellisyyttä ei juuri voisi kuvailla paremmin.
Täydellisen olon huumassa tuli myös kasattua melkoinen roadgap lähitielle huomista varten. Voi olla, ettei kovin kummoista lottoa tarvi suorittaa ekasta vetäjästä. Itävallan meininkiä kuvaa kuitenkin aika hyvin se, että meidän lapioinnit oli ok kunhan ei tiputeta lunta tielle…
Päivän lainaus: “perkele” (Juha tippuu toisen kerran saman laskun aikana alppipuroon)
Päivän ménu: Currykanaa. Viini jäi taas kauppaan…
tammikuu 27, 2009 kello 8:48 ip |
Vielä tunti sitten olin tyytyväinen elämääni.