Okei, tänään paistoi aurinko sit täydeltä terältä aivan alusta loppuun. Lähdettiin kymmenen maissa relaamaan Kapliin ja nauttimaan aurinkoisesta kelistä. Muutaman rinnelaskun jälkeen innostuin hakemaan vielä viimeisiä kunnon offeja elämää pidemmän traven päästä. Lasku sinänsä oli ihan huippuluokkaan, mutta skidin arviointivirheen seurauksena päädyin kuoppaan, josta täytyi haikata ihan kiitettävä siivu takaisin järkevälle reitille. Ei silti jaksanut edes ärsyttää, koska aurinko paistoi ja montussa oli aivan törkeän kuuma. Sukset, takki ja kaikki paidat vaan reppuun kiinni ja kahlaamaan. Lopulta vyötärön syvyisessä lumessa ylämäkeen meni reilu puoli tuntia ja paljaasta ylävartalosta huolimatta olin aivan hiestä märkä.
Iltäpäivän teemaana oli Skipolin kuuluisa viimeisen päivän picnic ja pyydähyndasessarit. Sessareissa erityisesti lautapuolella oli taso korkeammalla kuin milloinkaan, koska melkein kaikki tuntuivatg vetävän front- ja backflippejä jaloille. Tappioitakin toki tuli, yksi polvi piti käydä näyttämässä vakiolääkärillämme Jorgilla. Omalta kohdalta kolmosyritelmä räjähti ländissä, mutta turpalaskeutumisesta huolimatta selvittiin henkisillä vaurioilla. Tältä erää tämä lienee myös viimeinen laskupäivä, sillä päätimme huomenissa lähteä perinteiselle jalkahikelle Galtürin suuntaan nauttimaan luvastusta aurinkoisesta kelista. Illalla lähteekin jo bussi takaisin Suomea kohti.
Päivän lainaus: “whoaAAAaaaaaAAah” (Karrin fiilikset vetäessään päivän isoimpia ilmoja ilman mitään tilatajua)
Päivän ménu: Riisiä & nugetteja erilaisilla dipeillä (eli kaikki jämät tulille)
Tänään lähdettiin Kappliin teemana chillit laskut painon ollessa kunnollisten pandojen kehittämisessä. Valitettavasti Kappl oli tänään laakson ainut keskus, jonka päälle pilvet parkkeerasivat, joten jouduttiin laskemaan oikeasti. Rinteet oli onneksi priimakunnossa ja niitä pääsi paukuttamaan kunnolla koko huimaa 26m kääntösädettä käyttäen. Offia tuli myös vedettyä muutama tunti lumen vaihdellessa kosteahkosta korppuun. Parempi sekin kuin ei mitään.
Eilen yhteisen fondueillan jälkeen pidettiin paikallista kuppilaa omalla porukalla auki aamyölle ja meininki oli jokseenkin Tirolilainen. DJ Veti läpi kaikki biisit “Wir wollen ein eisbär sehenistä” “Sandstormin” kautta “Anton aus Tirolin” ja “Freestyleriin”. Ehkä absurdein setti oli kuitenkin baarin katosta laskeutunut häkki, jolla pystyi nostamaan kerrallaan yhden tyypin katonrajaan kiikkumaan.
Reissun loppu alkaa hiljalleen lähestymään ja ajatukset vaeltelee hiljalleen paluusäätöihin. Huomenna mennään porukalla päivällä perinteiseen rinnepicnicciin pyydahyndäsessareilla ja keliksi on luvattu sopivasti täysin pilvetöntä. Oman kämpän vuorossa päivien väheneminen näkyy äkillisenä olutvarastojen poisjuontipaineena kämpän miehityksen laskettua tänään kolmeen, kun Eetu lähti takaisin kohtin Innsbruckia.
Päivän lainaus: “Mä voin vetää sen, mikä on teidän paras videokamera?” (Naapurikämpän uhkailua meidän roadgapistä aamuyöllä)
Päivän ménu: Sipuli, valkosipuli, procutto, salami, ananas pizzaa. Juomana huomattava määrä olutta.
Keliksi luvattiin tälle päivälle lumikuuroja eikä olisi paremmin voinut osua. Tuntui välillä, että keli kirkastui aina kun päästiin huipulle ja vähintään yhtä nopeasti kehittyi täysi sinkki ja näkyvyys katosi täysin. Yritimme sinnikkäästi tasoittaa sykliä eväs ja weissbier-tauoilla, mutta pilveen mentiin aina vaikka kuinka yritti. Offia oli turha säätä, mutta muutaman kunnon rinnesetin pääsi vetämään silloin kuin näkyvyyttä riitti.
Päivän kovin skaba käytiin Ischglin “High speed” radalla, jossa sai mittauttaa huippunopeutensa valoporttiin.
Tulokset:
Vilppu – 69km/h
Eetu – 71km/h
Kalle – 73km/h
Juha – 75km/h
Tuloksena siis selkeä voitto – palkintoja tosin ei jaettu.
Päivän lainaus: “Taksilla Iskeliin!”
Päivän ménu: Perunalajitelma dippikastikkeilla. Juomana jekku-sparin-halvin-energiajuoma. Illalla lisäksi koko reissuporukan fondueilta…
Tänään oli sään puolesta aivan surkea päivä, mutta silti eräs reissun hauskimmista. Lähdimme Ischgliin kokeilemaan paikallista erikoisuutta, joka on eräänlainen hyndän patja-alastulo. Periaatteessa hyndan alastulon paikalla on valtava pomppulinnatyylinen patja johon voi ländätä aivan miten haluaa ilman pelkoa vammoista. Innostuimmekin porukalla vetämään uusia temppuja suunnilleen kolmeksi tunniksi. Pilvetkin laskeutuivat jossain vaiheessa alle kahteen tonniin, joten päästiin hetkeksi vetämään offia ja skabaa crossiradalla. Offi tosin oli paakkuista ja crossi täynnä jotain auraajia, joten patja oli se tämän päivän juttu. Varsinkin lopuksi vedetty Juhan ja Eetun 90´s oldschool trick show hoiti homman himaan.
Hyvää boonusta päivään toi lopuksi kylään pudottaessa tavattu SunSki opastsubu, joka kutsui meidät afteriin aitoon SunSki karaokeen paikallisessa ketunkolossa. Meininki keski-ikäisten hiihtomatkalaisten keskellä oli jokseenkin absurdi aikuisen naisen pärähtäessä soimaan. Ei siinä, luonnollisesti otimme tilanteen haltuun ja vedimme Kallen kanssa karaokessa parit mallisuoritukset. Videoita ei näytetä koskaan missään.
Päivän lainaus: “Aus tai raus!” (Kalle kehoittaa Masaa siirtymään ulos kämpästä)
Päivän ménu: Snitzelit maalaislohkoperunoilla ja valkosipulinkynsillä. Viininä kotoisa, klassinen, kuin äidin tekemä Weissburgunder 2008.
Lopuksi tämän päivän matskuista hellyydellä koottu Alppireissu 2009-teaser
Niinhän siinä vähän sitten kävi kuin arvelinkin. Tänään oli aamulla jokeenkin täydellinen keli ja oltiin Seessä laskemassa. Mikään ei oikein saanut vain fiiliksiä huippuunsa eilisen jälkeen. Päivän positiivisimpia laskuja olivat vaihteeksi ehkä jyrkkien ja hyväkuntoisten rinteiden paukuttaminen juuri niin kovaa kuin uskalsi. Chiefit osoittautuivat taas kerran varsin monipuolisiksi suksiksi, koska en saanut aikaiseksi niin kovaa vauhtia, jossa jotain epävakaisuutta olisi ollut havaittavissa. Ehkä joissain jarrutuksissa jäällä jäi kaipaamaan suurpuikkarien jäykkyyttä, mutta jarruttelu nyt ei ollut muutenkaan tän päivän juttu.
Muutamat pätkät tuli vedettyä myös takamaastoissa ja lunta oli sopivasti tuulen alapuolella olevassa kurussa taas melkein vyötäröön. Parhaat linjat oli kuitenkin ehditty laskea jo eilen eikä muutenkaan eiliseen verrattuna ollut tarjolla juuri paria pistevyöryä värisyttävämpiä kokemuksia. Hissittömillä seinillä sen sijaan oli randoiltu varsin ahkerasti ja korkattu aika makean näköisiä linjoja. Siteet vaihtoon ensi vuodeksi ja skinit alle? Voisi olla aika toimiva ratkaisu tällaisiksi päiviksi.
Päivän lainaus: “Play Bombfunk MC´s Freestyler and the guys will go craaaazzy!” (Kalle selittää DJ:lle (ja se oli soittan!))
Päivän ménu: Chili con carne (CCC), Viininä lempeä Itävaltalainen Alter Knabe 2007.
Kauden kymmenettä laskupäivää oli hyvä juhlistaa täydellisen putskulaskun merkeissä. Kapplissa paistoi aurinko täydeltä terältä ja lumi oli edellisten päivän sateiden jäjiltä täydellistä. Laskuja sinänsä ei kertynyt kovin montaa, koska iltapäivän puolelle siirryttäessä aurinko lämmitti etelän puoleiset rinteet jokseenkiin suliksi ja muutti lumen vaarallisen raskaaksi. Kahden maissa olikin sopivasti täydellisten laskujen jälkeen sopivaa siirtyä afteriin kulkematta turhien rastien kautta hankkimaan asianmukaisia herutuspandoja. Keli afterissa veti valitettavasti kiinni jo neljän jälkeen auringon taituttua vuorten taakse.
Tällaisten päivien jälkeen on jotenkin turha olo - voisi lähteä samantien suomeen painamaan murtsikkaa tasamaalla loppuiäksi, koska vastaavaa laskua tuskin on aivan heti uudestaan odotettavissa. Yllättävän usein toki uudet päräyttävät siivut löytyvät heti seuraavana päivänä, mutta muuten olon täydellisyyttä ei juuri voisi kuvailla paremmin.
Täydellisen olon huumassa tuli myös kasattua melkoinen roadgap lähitielle huomista varten. Voi olla, ettei kovin kummoista lottoa tarvi suorittaa ekasta vetäjästä. Itävallan meininkiä kuvaa kuitenkin aika hyvin se, että meidän lapioinnit oli ok kunhan ei tiputeta lunta tielle…
Päivän lainaus: “perkele” (Juha tippuu toisen kerran saman laskun aikana alppipuroon)
Tänään oli itse kullakin – luonnollisesti Perttua lukuunottamatta – paikat eheytyneet sen verran, että päästiin pommittamaan pyydaa Kapliin. Koko keskuksessa oli yksi ainut porukka meidän lisäksi laskemassa offia joten polven syvyisiä siivuja riitti aamusta iltaan. Vastaavasti Ischglissä oli kuulemma Itävaltalaisen semiaurinkoisen lauantain kunniaksi ollut aivan törkeästi sakkia ja hisseihin oli joutunut jonottamaan varsin kauan. Jos jokin tällä reissulla on onnistunut niin oikeat valinnat päivien laskupaikoista.
Ainut miinus laskuissa oli keskuksen lievä kaksijakoisuus. Tuulen yläpuolisessa osalla oli joissain jyrkemmissä kohdissa ollut sen verran tuiskua, että sukset ottivat välillä kiinni korppuun. Vastaavasti tuulen alapuolella oli vyöryvaara sen verran korkealla, että pari seinää oli pakko jättää väliin. Eetu onnistui yhden pienen laattasetin pudottamaankin, mutta sattui onneksi olemaan aivan murtumiskohdan reunassa.
Huomiseksi on luvattu vähintään puoliaurinkoista ja tarkoitus on lähteä korkkaamaan heti aamusta Kapplin “skiroute 9″:ää, mikä on enemmän tai vähemmän paikallinen merkitty vapaalaskualue. Käytännössä mesta on yksi valtava bowli, josta nykyisellä keskuksen käyttöasteella riittää meille helposti laskettavaa päiväksi – pienellä haikkauksella kahdeksi.
Päivän lainaus: “Skiing is the easy part” (Kommentointia Pertun kelkkailussa murtuneesta nilkasta)
Päivän ménu: Kanasalaatti. Unohdettiin ostaa viiniä…
Tälle päivälle ei valitettavasti voi merkata laskupäivää tilille vaikka afteriin poikkesinkin. Päivä on mennyt lähinnä eilisen kelkkailun haavoja nuollessa. Itse selvisin kipeällä niskalla, turvonneella säärellä, revenneillä kalsareilla ja tiikerin raapimisjäljillä kyljessä. Kallen kanssa kakspäällä kelkalla rinteen sivusta vedetty barrel-roll riittää tarjoamaan jännitystä vielä moneksi viikoksi.
Omia vammoja voi valitettavasti pitää ainoastaan pikkujuttuina, koska Pertulle tuli käytännössä season-enderi. Jalka kerran vauhdissa kelkan alle ja röntgen paljasti hiusmurtuman nilkassa. Mikälik yhdelle tyypillä voi olla liikaa huonoa onnea reissussa mukana niin tässä on aika hyvä esimerkki. Vakuutus onneksi korvannee törkeän kalliin röntgenin lisäksi paluun Suomeen etuajassa, mutta menetettyjä laskuja ei tietenkään saa mistään takaisin.
No, elämä jatkuu. Datayhteydet saatiin Itävaltalaisen laajakaistaprepaidin avulla hyvään kuosiin, joten blogin päivitystahti noussee uudelle tasolle. Alla lisäksi parhaita fotoja ekoilta päiviltä.
Päivän lainaus: “Voiko herra skipolin puheenjohtaja painua helvettiin mun sängystä” (naapurin jäbä kallelle joskus aamuyöstä)
Päivän ménu: Valkosipulivoitäytteisiä porsaan kyljyksiä panchetta-perunoilla. Viininä Montepulciano D´abruzzo 2007.
Tänään oli aivan aamusta iltaan sinistä taivasta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Suuntasimme aamulla heti hissien auettua Ischgliin korkkailemaan parin päivän lumisateen kuorruttamia seiniä. Aamupäivästä putsasimme Skipolin porukalla aika täydellisesti kaikki helposti saavutettavat aurinkoiset seinät ja vastaavasti iltäpäivällä sama homma varjoseinien kanssa. Vyöryjä oli mestoilla jonkin verran, mutta lähinnä ilmiselvissä paikoissa.
Hyvin huomasi tänään, että kunnon kelin sattuessa ei pienillä vaivoilla ole enää mitään valiä. 7 tuntia laskettiin pientä taukoa lukuunottamatta putkeen eikä siinä paljon kipeät pohkeet tai olkapää tuntunut. Puuteria riitti koko ajalle, eikä güntereistä täysissä rinteissä tarvinut viihtyä juuri pakollisia siirtymiä enempää. Videota ja kuvaa tuli myös muistikortit täyteen, joten ehkä täälläkin on varaa näyttää jatkossa jotain.
Seuraaviksi päiviksi on luvassa taas lumisadetta, joten laskemisen suhteen voi olla hieman nihkeämpää. Pieni hölläys voi tullakin välillä tarpeeseen ja muutenkin tänä iltana on vuorossa perinteinen rodeli-kelkkailu, mikä ei ainakaan ole turvallisinta toimintaa näillä reissuilla.
päivän lainaus: “Ruumiita, Ruumiita!” (Kalle ja Juha rodelissa)
Koko päivän oli aivan hullu sinkki koko laaksossa, joten laskemiset jäi aika vähiin. Olimme laakson perällä olevassa Galtürissa laskemassa sen minkä pystyi, mutta itse jouduin luovuttamaan pelin jo puolen päivän aikaan. Pilvessä ei yksinkertaisesti nähnyt mitään ja tipahdin offilla tyylipuhtaasti nokilleni kuoppaan. Tuloksena tärähdys olkapäähän ja loppupäivän vietto paikallisen nettikahvilan antimista nauttien. Myöhemmin Vilppu oli onnistunut laskemaan vielä sumun takia johonkin puroon, joten päivän saavutukset jäivät aika kyseenalaisiksi.
Paikkana Galtür on sikäli mielenkiintoinen, että 90-luvun lopulla Alpeilla oli erityisen luminen talvi ja ympäröiviltä vuorilta tuli kunnon lumivuorot kylään asti. Kuorallinen ihmisiä kuoli suoraan ja loput jäivät muutamaksi päiväksi eristyksiin. Lopulta tietä kylään ei vyöryjen takia saatu avattua ollenkaan ja ihmiset jouduttiin lennättämään turvaan Kosovosta irroitetuilla NATOn koptereilla.
Päivän lainaus: [tarjoilija] …BISSchEn…
[perttu] Nein, ein grosse kaffe.
Päivän menu: Valkosipulinen pastayllätys. Viininä Wegenstein Blauer Portugieser 2008.
Kirjoittaja: Pepe 
Kirjoittaja: Pepe 
Kirjoittaja: Pepe 
