23. Päivä – Talmahassuttelua

Eilen oli Skipolin perinteinen hiihtopäivä, mikä järkättiin tänä vuonna Etelä-Suomen alppihiihdon kehdossa, Talmassa. Periaatteessa asetelma ei ole kovin houkutteleva, koska 5500cm korkeuseroon ei saa kovin montaa käännöstä mahtumaan millään tyylillä. Päivä oli tietyllä tavalla kuitenkin vuoden parhaita, koska treenasin laskua mulle harvinaisesti laudalla ja monoskillä, joka nyt on aika harvinaista kelle vaan. Vuoden ekaksi lautapäiväksi laskut meni aika nappiin ja tuntui, että voisi jatkossa koittaa laskea laudalla oikeasti vähän isommissakin mäissä. Monoski oli sitten vielä asteen verran sketsimpää, mutta lopulta se menee kyllä ihan hyvin ysärin jalat-liimattuna-yhteen-tekniikalla. Tässä tapauksessa treenit voi kyl varmaan jättää siihen pariin laskuun vuodessa, minkä ylpeys juuri kestää.

22. Päivä – Messilä…

Siitä on varmaan 5 tai 6 vuotta, kun olin viimeksi messillässä laskemassa ja silloin se oli vielä jotain erityistä. Isoimmat mäet hieman yli 100m korkeuserolla olivat jotain ainutlaatuista Etelä-Suomessa. Mäissä tuntui jopa tekevänsä hieman töitä ja jyrkkyydet olivat silloiselle taitotasolle oikein sopivat. Valitettavasti kaikki hauska menettää hohtonsa, kun kasvaa isoksi. Messilän rinteet jättivät eilisen iltamäkivisiitin jälkeen “kolme käännöstä ja takaisin hissiin”-vaikutelman, joka ei paljon laskullisesti säväyttänyt.

Messilän iltamäki sinänsä oli varsin onnistunut kokonaisuus. Iltalippu 17-23 välille maksoi vain 12e, joten porukkaa oli enemmänkin paikalla. Vaikkei laskut nyt olleet niin ihmeellisiä niin paikalla oli kuitenkin ihan leppoisa tunnelma ja keikasta jäi ihan hyvä fiilis. Street oli luonnollisesti aivan täynnä paikallisia skidejä, mikä vähän ruuhkautti touhua. Toisaalta jostain syystä myös arvostin elämääni vaihteeksi sen verran ettei mitään isoja trikkejä huvittanut treenatakaan.

21. päivä – Lapin loppufiilarit

Tänään oli tällä erää vika päivä Ylläksellä ja keli huolehti siitä, että mitään polttavaa kaipuuta mäkiin ei jäänyt. Laskin vaihteeksi suurpuikkareilla rinteet läpi, mikä sinänsä oli ihan hauskaa. Tunturissa oli kuitenkin erikoinen inversio, jonka ansiosta huipun ja tontin puolessa välissä oli erittäin kylmä ja kostea sumukerros. Muutaman sadan metrin matkalla laseihin muodostui uhut jääkerros ja kamat vetivät aivan kuuraan. Inversio voimistui iltaa kohti ja lopetin siinä vaiheessa, kun kaikki mäet oli laskettu ja naamasta tunto kadonnut.

Noin yleisesti viikosta Ylläksellä jäi ihan hyvä vaikutelma. Lapin mäet on ajan myötä muuttuneet jostain suurimmasta ikinä varsin lyhyiksi vedoiksi, joissa saa tehdä tosissaan töitä jos aikoo saada jalat vähän hapoille. Offarit ei myöskään ole aivan vertailukelpoisia ulkomaiden puutereille, mutta mukavaa laskua löytyy ja pehmeääkin lunta makuun pääsemiseksi. Lapissa ei ehkä kuitenkaan ole pointtinä ne suurimmat laskut ja adrenaalihuumat vaan ne loputtomat erämaamaisemat laskevan auringon valossa ja lepohetket tykkylunta täynnä olevien kuusien katveessa. Tänne kannattaa tulla ottamaan rennosti kavereiden kanssa ja nauttimaan Lapin taiasta – ehkä mieluummin vähän myöhemmin keväällä ettei ole näin törkeän kylmä.

20. päivä – Peruslappia

Kakskymppiä tuli tänään täyteen aika perusmeiningeissä. Lappi helmikuussa, kylmyyttä -15C ja aurinko paistaa matalalta lämmittämättä tippaakaan. Edellisestä lumisateesta alkaa olla jo 4 päivää, joten kaikki offit ovat käytännössä jäätyneet jo kivikoviksi ja metsistä puuterit pöllytetty taivaille. Päivän agenda koostui enimmäkseen rinteiden pommittamisesta ja muutamasta offista. Lopuksi tsempattiin vielä vähän ja rakennettiin offihyndä, mistä sai otettua näppärää fotoa auringonlaskua vasten. Rakeisesta pakkaslumesta ei kylläkään mitään isoa pystynyt rakentamaan, mutta jotain sentään.

(c) Hyppykuvat ottanut Teemu Peltonen

19. päivä – Pyydajahdissa

Pari viimeistä päivää on tullut enemmän tai vähemmän etsittyä Ylläkseltä offeja, joissa olisi sopivasti jyrkkyyttä yhdistettynä kunnon putskuun. Tuntuu, että nämä kaksi eivät kohtaa millään täällä lähinnä kovasta tuulesta johtuen. Puuttomalla alueella on vain uutta lunta laikuttain ja senkin kova tuuli on pakannut melko tiiviiksi. Toisaalta metsässä puuteria on taas helposti polveen asti, mutta tunturityyliin puurajan alapuolelta on mahdotonta löytää mitään riittävän jyrkkää pätkää. Parhaaksi ratkaisuksi siis jää pommittaa korpusta hullut vauhdit ja vetää muutamat putskukäännökset puurajalla…Tänään puolitunturia käsittäneella travella Ylläksen länsipuolen ympäri alkoi kuitenkin näyttää siltä, että maisematielle laskevalla offilla saattaisi olla hyvää lunta. Trave päättyi puolentunnin laturetkeen metsän läpi ja se oikeastaan oli länsioffin ongelma yleensäkin. Laskut päättyvät tunturia kiertävälle maisematielle, josta ei oikein pääse muuten pois kuin kyydillä.

Tällä kertaa kyyti oli onneksi hoidettu, joten päätimme pudottaa koko 300m vertikaalin oranssiin ilta-aurinkoon. Meininki oli ehkä Lappia parhaimmillaan ja lumikin nyt vähintään kelvollista. Pienen paussin joutui välissä pitämään, kun turisti oli jäänyt sporttikelkalla kiinni metriseen paudaan ja täytyi kysyä jos olisivat apua kaivamisessa tarvinneet. Safarin vetäjän ylpeys ei kuitenkaan kestänyt, joten jatkoimme täydellistä pyydacruisailua, kohti oranssiin taivaanrantaan painuvaa aurinkoa. Lasku ei ollut lähelläkään isoimpia linjojani ikinä, mutta maisema, valo ja tunnelma yleensä ei paremmin voisi varmaankaan osua kohdalleen. Jätin kuitenkin pilkkivehkeet vielä kauppaan siltä varalta, että huomenna löytyisi edes jotain saman tasoista settiä.

(c) Henkilökuvat ottanut Teemu Peltonen

18. päivä – Laskiainen

Tänään oli laskiaistiistai ja Ylläksellä vaihteeksi aurinkoista keliä. Parin päivän dumpista huolimatta avoimille paikoille ei ollut kuitenkaan kertynyt kunnolla pehmeää lunta rajusta tuulesta johtuen. Ennakkoon arvelin, että kuruissa olisi tuuli pyörinyt sopivasti, mutta ei niissäkään juuri lunta ollut. Parilta seinämaltä pystyi sentään löytämään vähän pehmeämpää settiä, mikä nyt riittäköön pahempaan puutteeseen. Metsässä sen sijaan jatkui edelleen loistava meininki ja puiden suojaan oli luntakin kertynyt mukavasti lisää. Ylläksen länsirajalta löytyi auringon paisteessa muutama uusi linjakin, joten päivästä jäi lopulta hyvä maku ja muutama kiva foto käteen.

Noin rinnepuolella Ylläs on periaatteessa Lapin valtias suurimmalla korkeuserolla ja runsailla rinteillä, mutta mielestäni tämä ei kerro koko totuutta. Lähes kaikissa rinteissä on käytännössä täsmälleen sama profiili, joka alkaa periaatteessa ihan hyvällä jyrkällä osuudella, mutta loppuu useiden satojen metrien mittaiseen tasaiseen valutteluun. Ei siinä, kyllähän näitä jyrää, mutta mielikuvitusta olisi voitu ehkä käyttää enemmänkin.

(c) Kuvat ottanut Teemu Peltonen

17. päivä – Metsälaskua

Tänään keli jatkui jokseenkin entisellään – tuuli oli puurajan yläpuolella 15m/s paikkeilla ja lunta dumppasi kiitettävästi. Keli oli kuitenkin lähes täydellinen metsälaskuun johon löytyi sopiva pätkä Ylläs-Järven alueen länsipäästä. Hissin välittömästä läheisyydestä pätkät oli hiihtolomailevien naperoiden toimesta koluttu puhki, mutta pieneen loppuhiihtelyyn alistumalla löysi vielä loputtomasti koskematonta metsäputskua. Jyrkkyyttä olisi voinut olla ehkä vähän enemmänkin, mutta rinteestä alkuvauhdit pommittamalla sai sukset kellumaan heti kärkeen ja pääsi valitsemaan parhaat linjat. Juuri muuta ei tullutkaan päivän aikana vedettyä, koska näkyvyys ei ollut edes yhtä hissitolpan väliä sinkin ja tuiskun seasta.

Vaihtelun vuoksi tuli lisäksi testattua Headin Mojot paikallisesta testipisteestä. Yllättävän hauskoilta bäkkärisuksilta vaikuttivat, joilla pärjää varmasti parkissakin. Vaikka rinteessä sukset vaikuttivatkin suurinpiirtein vakailta kovassakin vauhdissa oli käyttäytyminen kuitenkin sen verran rauhatonta, etten ehkä kaikkein suurimpia linjoja näillä vetäisi. Esimerkiksi tämänpäiväiseen metsään löysät mojot olivat joka tapauksessa omiaan vaikka ~170cm versioita en parhaalla mahdollisella tavalla kellumaan saanutkaan.

(c) Kuvan ottanut Teemu Peltonen

16. päivä – Hirvee sinkki, 2 hissii auki

Eilinen hyvien laskujen povaaminen vaihtui tänään aamulla skidiin pettymykseen, koska mestoilla oli aivan karsea sinkki. Klassisesti – lähinnä kovan tuulen takia – oli auki ainoastaan pari sompaa, joten laskut jäi tältä päivältä aika vähiin. Muutamaa rinnettä kokeilin ensin ihan lämmittelymielessä, mutta ne olivat liian loivia mihinkään oikeaan laskuun. Sama meno jatkui metsässä, jossa lähinnä tuli cruisailtua suorilla hissin ala-asemalle. Parin tunnin jälkeen peli oli sen verran selvä, että siirryin kämpille tekemään keliä. Ilmeisesti Iso-Ylläksen puolella pääsi hisseillä tänään edes vähän korkeammalle, joten täytyy suunnata sinne jos sama keli jatkuu.

Jotain hyvää on sentään, että tänään ehti vastaavasti katsella ympäröivää kylää vähän enemmän. Näin ensimmäistä kertaa Ylläksellä käyvänä oli jokseenkin yllättävää se kuinka vähän kaupallistunut tämä mesta on esimerkiksi Leviin tai Rukaan verrattuna. Selkeää “liikekeskusta” ei ole oikeastaan ollenkaan vaan enemmänkin hajanaisia taloja, joissa myydään jotain ehkä. Samaten paikallinen skibus toiminta on jokseenkin jälkeenjäänyttä, koska yksityisen pyörittäjäfirman ansiosta hissilipulla ei saa edes alennusta ilmaisesta matkustamisesta puhumattakaan. Vajaan 10km matka tunturin toiselle puolelle taitaa maksaa 5e, että saavat mun pulesta suhailla ihan rauhassa. Toisaalta vähemmän kaupallisuutta tarkoittaa vähemmän sloboja +++.

Ylläs jee jee

Sukset eivät ennakkokaavailuista huolimatta päätyneet aivan oksaleikkuriin asti ja töiden edelleen kartellessa pääsin tsekkaamaan pohjoisen keskuksia monen vuoden tauon jälkeen. Majoitus tällä kertaa Ylläksellä Äkäslompolon puolella ja laskut varmaan suurimmaksi osaksi myös. Kämppänä kompakti neljän hengen lomaluukku koppisaunalla ja parvella. Keittiössä kaksi keittölevyä, mikro sekä 2 CD-levyn kokoista pizzaa vetävä uuni, joten kovimmat reseptit voi tällä kertaa ehkä unohtaa.

Laskun kannalta kaikki näyttää aika lupaavalta. Lunta on mestoilla reippaasti ja koko ajan tulee pienen myrskyn säestämänä lisää. Tämä tietänee kunnon dumppia kuruihin huomiseksi, joten lievää kuumotusta alkaa olemaan ilmassa. Pienenä mysteerinä on vielä se, että kuinka nopeasti kaikki mestat on laskettu näin etelän hiihtolomaviikolla. Tullessa ei juuri näkynyt jälkiä Yllästä kiertävälle maisematielle laskevilla offeilla, joten varovasti voinee olla toiveikas ottaen huomioon juuri loppuneen pääkaupunkiseudun hiihtolomaviikon. Noh, huominen näyttää. Vielä voi tietenkin perinteinen sinkki yllättää ja toisaalta broidi on vieressä 38,5C kuumeessa, mutta toivotaan parasta.

Alpit – check

Tänään illalla Itävallasta kotiin paukatessani oli fiilis, että ei taas vähään aikaan ole mitään halua mäkeen. Toissapäiväisten pannujen jäljiltä niskat ja olkapäät ovat aivan lukossa, rodelin jäljiltä sääri aivan mustana ja samasta syystä kylki vieläkin skraiduilla. Oksaleikkuria ei nyt ollut ulottuvilla niin laitoin sukset vain tylsästi kuivumaan ja ehkä hyvä niin. Parin tunnin ja perusteellisen kuuman suihkun jälkeen alkoi kuitenkin tulla epätodellinen fiilis, että eikö huomenna olekaan enää odotettavissa putskua auringossa? Todellinen karu fiilis lienee kuitenkin odotettavissa vasta huomisaamuna, kun pitää alkaa huolehtimaan päivän laskukohdetta monimutkaisemmista asioita.

Ennen Alppien jättämistä tämän kauden osalta(?) ehdittiin sentään pitää hieman eeppisiksi paisuneet loppukemut Ischglin “Fire und ice”-kuppilassa ja käydä turisteilemassa aurinkoisessa kelissä pitkin Paznaun laaksoa. Takaisintulomatkalla oli vielä puolipäivää aikaa säätää Berliinissä, joten vedettiin tyylikkäästi hyytävässä säässä Brandergurg Torit ja holokaustimerkit läpi asiamukaisilla Dönerpausseilla. Berliinin muotiviikolla saatettiin ehkä myös nopeasti piipahtaa…

Seuraavia mäkiä odotellessa.