Innsbruck

Lähtöpäivä aukesi kauheaan sinkkiin, joten loppujen puuterien pöllytykset sai unohtaa. Otettiin käyttöön jokerikortti ja lähdettiin palloilemaan Insruckiin. Junalla kaupunkiin pääsi noin tunnissa ja kahdessa tunnissa kylä oli aika pitkälti nähty. Vaikutelma kärsi ehkä vähän matalalla leijuneista pilvistä, jotka peittivät kaupunkia ympäröineen vuoret. Yksi kävelykatu jäi mieleen ihan hienona, mutta sen tarkoitus taisi olla lähinnä jodlaavien murmelien kauppaaminen turisteille.

Safkana pizzaa Innsbruckin räkäsimmässä raflassa.

11. päivä. Vyöryy.

Legendaarinen Skipolin mäihä säiden kanssa astui taas kuvioihin. Vastoin kaikkia ennustuksia dumppaaminen loppui aamulla ja taivas repesi täysin siniseksi. Tiedossa oli siis täydellistä aurinkoputskua reissun viimeisen oikean laskupäivän kunniaksi. Tällä kertaa valkattiin Köningsleittenin keskuksen tuulen yläpuolella olleen seinän vyöryvaaran takia, mikä osoittautui myöhemmin hyväksi järkeilyksi. Seinällä sai laskea putskua vapaasti niin paljon kuin vain jaksoi, koska kukaan muu ei uskaltanut lähteä korkkaamaan koskemattomia osuuksia. Seinältä poistuminen ilmeisesti näytti liian hankalalta, koska matkalla piti ylittää pari alppipuroa, joiden yli johtavat väylät olivat sopivasti meillä tiedossa jo edellisiltä päiviltä. Kerran avatun reitin kimppuun ehti jokaisen hissinousun aikana tosin hyökätä parikymmentä randomia, mutta uutta linjaa riitti onneksi avattavaksi koko päiväksi.

Noin yleisesti päivä oli melko hankala vyöryjen kannalta, koska lumi oli tuiskannut voimakkaan tuulen saattelemana enimmäkseen jäisille pohjille. Tuulen alapuoliset seinämät olivat keränneet kiitettävät kerrokset pulveria ja tuntuivat tulevan alas vähän turhankin helposti. Tuloksena muille reissulla olleille yhteensä 3 vyöryyn jääntiä päivältä, joista 2 jäi pinnalle ja yksi sai uitua pois alkuvaiheessa. Etenkin viimeinen tapaus oli varsin kuumottava 100m leveyinen seinämän tippminen bowlissa, jossa oli itse laskenut pariinkin kertaan reissun aikana. Hyvin huomasi, että parin viikon puuterin odottaminen oli kasvattanut nälkää joillakin ehkä vähän liikaakin. Iltapäivästä oli vielä perinteinen rinnepicnic, jossa nähtiin muutamat hienot backflipit ja yksi överipitkää leiskausta seurannut aivotärähdys.

Päivällisenä Villen kanasalaatti.

10. päivä. Taas dumppaa.

Lunta on tullut taas koko päivän. Käytiin Mayrhofenissa vähän kokeilemassa laskemista, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Itse kävin tuikkaamassa Itävallan jyrkimmän rinteen – Harakirin – hirveässä sinkissä kumpuja väistellen. Kerran meinasin vetää vauhdilla ulos rinteestä näkyvyyden ollessa suunnilleen samaa luokkaa suksien kääntösäteen kanssa. Turha edes yrittää, seuraavalla laskulla suoraan ravinteliin muiden kanssa safkaamaan ja siitä seuraavalla nousulla Mayrhofenin keskustaan shoppaamaan. Päivän suurin kysymys taitaa tällä hetkellä olla huominen sää.

Päivän safkana on tänään juustofondue Mayrhofenin keskustassa. Eeppinen.

9. päivä. Vapaalaskua Zillertal arenassa

Joskus kohdalle osuu lähes täydellisiä päiviä ja tänään oli ehdottomasti yksi niistä. Eilisen dumpin jälkeen into oli korkealle ja lähdimme Zellistä kohti toppia ekoilla kondoleilla. Samaan malliin oltin suomalaisporukalla ensimmäisinä jonossa odottamassa kohti huippua vievillä hisseillä. Ylhäällä porukka hajaantui pienempiin ryhmiin ja lähdimme korkkailemaan uutta lunta parhaamme mukaan Zellin ja Gerloksen välimaastoon. Meidän neljän hengen iskuryhmällä ei ensimmäinen lasku ollut aivan täydellinen, koska kolistelimme lähinnä kiville, joihin oli satanut sopiva muutaman sentin peittävä kerros päälle.

Loppupäivä oli kuitenkin täyttä timanttia. Löysimme hyvää ja pehmeää offipätkää jokaisesta Zillertal arenan keskuksesta ilman älyttömiä haikkeja. Kaikkiaan päivältä kertyi 5 offilaskua eikä yhtään rinnecruisailua pakollisia siirtymiä lukuunottamatta. Päivän lopuksi kerkesimme vielä ruhtinaallisella 10 minuutin marginaalilla siirtymähissiin kohti Zelliä. Ekoilla kondoleilla ylös ja vikoilla alas, kertoo jotakin päivästä. Laskut kruunasi vika pudotus suoraan auringonlaskuun 2500m korkeudesta, kun alla näkyvään laaksoon nousi hiljalleen pakkassumua hentoina riekaleina.

Illalla oli vielä rodeli-kelkkailu, jossa poikkeuksellisesti vältyttiin tällä kertaa alppitohtoria vaatineilta vammoilta. Jatkot oli myös – freestyler saatin toivottua.

Päivän safkana hullussa kiireessa ennen rodelia paistetut pizzapalat.

8. päivä. Ylläridumppi.

Sääennuste petti jälleen kerran, mutta vaihteeksi hyvään suuntaan. Koko päivän on dumpannut taisaisesti lunta, joten päivä koostui pehmeistä metsäpätkistä ja puuterisista rinteistä. Näkyvyys tipahteli välillä aikalailla nollaan, kun pilvet puski pahasti rinteeseen kiinni, mutta väliin mahtui myös riittävästi valoa ok laskuihin. Ylempänä lumi ei edes ollut märkää, joten kamat pysyi jokseenkin kuivina. Huomenna pitäisi olla luvassa eeppistä aurinkoputskua, joten luvassa aikainen herätys.

Lopulta päivän antoisin setti oli ehkä hyvä lumivyörytreeni, jota vedettiin kohtuullisen vaikeassa solassa asiaan kuuluen. Muutaman kerran, kun kahlaa hakemaan piilotettua reppua kivisestä solasta vyötärön syvyisessä lumessa tajuaa, että ehkä kannattaa treenata etukäteen ennen kuin jotain sattuu. Samaten luo kivasti ryhmähenkeä, kun kaikki porukasta ottaa treenin tosissaa ja näyttää, että ehkä sen kaverinkin voisi kaivaa sieltä vyörystä pois ilman turhaa arpomista. Toistaiseksi tällä reissulla on saatu vasta yksi kaveri vyöryyn – onneksi jäi pinnalle.

Safkana omaa tuotantoa olevat jauhelihapihvit röstiperunoilla ja 3 pulloa enimmäkseen espanjalaista punkkua.

7. päivä. Uuteen nousuun.

Tänään taas perinteisesti 8:42 junalla Mayrhofeniin laskemaan aurinkoisia rinteitä. Päivä koostui lähinnä parista enemmän tai vähemmän vuorikauriin taitoja vaatineesta haikista ja viimeisistä epätoivoisista yrityksistä saalistaa pehmeää lunta. Tärkein oli kuitenkin se, että aurinko paistoi täydeltä taivaalta eikä kellään ollut oikestaan kiire minnekään. Aidon lomameiningin mukaan laskettiin porukalla omaan rauhalliseen tahtiin rennosti rinteitä ja paistateltiin pöytää terassilla hyvän ruuan parissa.

Päivällisesä Pertun skidit 5 litraa jauhelihakastiketta valkosipulilla.

Eeppinen kuositus.

Eilisen sepustuksen mukaisesti tänään oli keuhkot sen verran huonossa hapessa, että katsoin parhaaksi käyttää päivän aivan perinpohjaiseen terveyden kuosittamiseen. Saatiin koottua pieni porukka, jolla lähdettiin katsastamaan täkäläistä elämyskylpylää Mayrhofeniin. Ei varmaan yllätä ketään, että homma ei aivan täysin pysynyt lapasessa. Ensin hullun neuvottelun jälkeen saatiin paikallinen turistialennus yhdistettyyn sauna- ja uintilippuun ja päästiin kylpemään. Saunaosastolta löytyi klassisia Itävaltalaisia Finnische-saunoja kaksin kappalein ja – poiketen viime vuodesta – päätettiin olla tällä kertaa olla heittämättä heti löylyä ja ottamatta porttaria koko kylpylään. Nojoo, saunaan vaan ja ollaan niin kuin muutkin. Hetken saunan diskovaloja ihmeteltyämme paikka pakkasi täyteen ja tulijat jättivät oven auki. Edelleen tätä hetken naureskeltuamme kyselimme kohteliaasti saksaksi, että voisiko oven laittaa kiinni kuten yleensä saunassa kuulemma on tapana. Tähän kuitenkin vastattiin kieltävästi ja ilmeisesti ovi oli juuri meitä varten auki, koska olimme puskeneet johonkin paikallisen naisten/perhe saunaseuran sessioihin… Pienestä takaiskusta palauduttuamme löysimme vielä toisenkin suomalaisen saunan, jossa sai olla rauhassa.

Seuraavaksi oli vuorossa allasosaston katsaus. Periaatteessa kylpylä osoittautui aivan tavalliseksi lämpimine altaineen ja hierovine suihkuineen. Pienenä lisänä kylpylässä oli myös parit hullut vesiliukumäet, mistä saatiinne lihakset kipeäksi, jotka oli ehjinä laskemisen jäljiltä. Omalta kohdalta ehkä tärkein löytö kylpylästä oli kuitenkin turkkilainen höyrysauna, joka aukaisi keuhkorakkulat kunnolla. Kylpylän jälkeen oli vihdoinkin sellainen meininki, että ehkä voin joskus saadakin happitasot normaaleiksi. Pienenä bonarina löydettiin vielä Turrelle uusi lauta katkenneen tilalle hyvällä alennuksella.
Päivän safkana Turren ja Ekin (Tuhéro) Hawajinleikkeet mozzarelasalaatilla.

6. päivä. Hiilikeuhkona auringossa.

Päivän aloitus oli tänään aika mielenkiintoinen, koska ikkunasta katsottaessa ei meinannut aluksi nähdä edes naapuritaloa. Osa porukasta oli jo valmis heittämään hohtimet kaivoon sään suhteen, mutta lujassa uskossa sääennusteeseen huomasimme, että sumua oli noin 50m metrin korkeudelle laaksossa ja aurinkoiset huiput jopa näkyivät sen välistä. Viivana siis kamat niskaan ja ysin bussilla Zellin kabiinilla kohti huippua. Lasku oli tänään offipainotteista käsittäen lähinnä yhden eeppisen setin. Naapurin tyyppien ja topokartan avustuksella loysimme melko maukkaan pätkän, jossa laskettiin joen kaivertamaa bowlia reippaasti yli kahdesta tonnista kylän korkeudelle alle tonniin. Alkuun reitillä oli hyvää puuteria, keskivaiheilla tiheähköä metsää ja lopun kruunasi noin parin kilometrin hiihtelyosuus jollain vuoristopolulla. Kaiken kaikkiaan upea parin tunnin setti auringossa, tosin tämän jälkeen keuhkoni sanoivat itsensä siinä määrin irti, että laskut jäivät iltapäivästä muutamaan offiin.

Huono happi johtui eilisillan pienestä vierailusta viereisen Mayrhofenin kylään. Käytiin tsekkaamassa porukalla paikan iltaelämä ja päädyttiin Rockstar-energiajuoman beach-partyihin.  Pienehkö baari oli ammuttu aivan täyteen röökaavaa porukkaa ilman ilmanvaihtoa ja lattialle ajettu 10cm kerros hiekkaa. En uskalla ajatella miltä keuhkot näyttää tällä hetkellä, mutta happitasot ei korkealla enää millään pysyneet järkevillä tasoilla. Toivotaan, että illan kuositus astmalääkkeillä ja buranalla ajaa asia. Lisäksi illalla on luvassa perinteinen juustofondue, jonka döfis avannee pahemmatkin tukokset.

5. Päivä. Hintertux ftw.

Kello oli tasan seitsemän, kun herättiin tänään suunnitelmana Hintertuxin jäätikön valloitus. Sääennusteesta poiketen laaksossa oli kuitenkin aivan hirveä sinkki, mikä ei juuri nostanut tunnelmaa. Homma oli kuitenkin lyöty lukkoon jo edellisenä iltana, joten mentävä oli. Tunnin juna-bussi-säädön ja parin kabiinin jälkeen odotti kuitenkin palkinto. Pilvet roikkuivat suunnilleen 2000 metrissä, joten sen yläpuolella oli tarjolla aivan täyttä aurinkoa. Jäätikkö sijaitsee enimmäkseen yli 3000m korkeudella, joten päivästä tuli lähes täydellinen. Edellisenä yönä oli tullut 30-40cm uutta lunta, joten putskua riitti mainiosti yli puoleen päivään ilman kummempaa haikkausta. Naaman poltteesta päätellen UV kerroin oli tosin jossain omissa lukemissaan.

Pienenä miinuksena Turre veti lautansa kunnolla kiville ja koko lankku katkesi noin 10cm nosesta. Aika uskomatonta tsägää. sinänsä. Toisaalta mestoilla on vähintäänkin hyvä kattaus urheilukauppoja, joten eiköhän täältä vielä hyvä lauta löydetä tilalle. Suurin ongelma on lähinnä vahan laudan asiallisen hautajaisrituaalin järkkääminen. Itse äänestän hiljaista liukua 3000:sta tonttiin sopivalta jyrkänteeltä.

Illan safkana Ericin currykana. Mui bien. Juomana taas parit punkut.

4. päivä. Sinkkiä

Päivä aukesi eilisten odotusten mukaisesti ja koko laakso oli aivan sinkissä. Sään tuoman flegauksen ja ehkä eilisillan eeppisten bileiden takia päästiin mäkeen vasta yhden kieppeillä. Lasku ei ollut kummoista heikon näkyvyyden takia, joten muutaman tiukan rinnesetin jälkeen ei haitannut juuri vetäytyä afteriin. Positiivista oli, että lunta tuli ajoittain reilustikin, joten korkemmalla voisi olla vähän putskua saavutettavissa. Huomenna olisi tarkoitus lähteä jahtaamaan pehmeää lunta Hintertuxin jäätikölle. Saa nähdä löytyykö railoja tai pyydaa.

Päivän safkana kotoisat lihapullat ja muushi pippurikastikkeella. Viininä jotain 3egen gran reservaa.